Kesän satoa

Lämpötilat laskevat tasaisesti. Nyt on ollut vielä 25 mutta sen jälkeen ennuste povaa alle kahtakymmentä ja kylmiä öitä. Lämmitystä ei olla vielä laitettu päälle merkkaamaan ”termisen syksyn” alkua, mutta kohta alkaa olla aika pistää lappu kesän luukulle. Tässä jotain kuvia kesän matkoilta.

Hanshin

Hanshin megalopolis.

Japanissa konfen lomassa käytiin mm. Maya-kukkulalla (n. 700 m), josta näkyi koko Hanshin alue, eli Osakan ja Koben alue. Kuvassa Osakan pilvenpiirtäjät vasemmalla horisontissa, Osakan lahti keskellä ja Kobe oikealla. (Ison kuvan voi ladata täältä) Vastaavaa näkymää yöllä kutsutaan jostain syystä 10 miljoonan taalan näkymäksi. Ei valitettavasti jääty yöksi kukkulalle ja rahat jäivät saamatta.

eclipse-kobe

Kobessa näkyi melkeen täydellinen auringonpimennys. Me fyysikot tietenkin katsoimme sitä asiaankuuluvasti digikamerat silmien suojina niin kuin kuvasta näkyy.

Tuli sit hankittua sellanen asia kuin auto, lähinnä helpottamaan syksyistä suhaamista Regensburgin ja Delftin välillä. Käytiin kokeilemassa kärryä pienellä puolentoistaviikon matkalla ympäri Keski-Eurooppaa. Ja kun kaaroihin ei itsellä liity kovasti sellasta coolin jutun haloa niin tuli todettua, että murheenkryynihän se on parkkimaksujen, sakkojen, korkean bensan hinnan, peppua kuluttavien ajomatkojen yms. takia. Ruuhka on hollanniksi file, saksaksi stau ja ranskaksi bouchon. Pisimmässä ruuhkassa taidettiin seistä pitkälti yli tunnin eikä se ollut vielä mitään Keski-Euroopan mittapuussa. Ihmiset eivät viritelleet pallogrillejä ulos autobaanalle ja alkaneet heitellä frisbeetä ajan tappamiseksi. Navigaattori ohjasi yhden ruuhkan ohi kun saimme sen kautta tietää, että tie oli tukossa kun tankkiauto oli kaatunut motarille ja oli räjähdysvaara.

190820091355

Porta Praetorian jämät

Ajettiin aluksi Regensburgiin. Mun piti hoitaa vähän paperisotaa uuden duunin takia ja T. halusi katsastaa kaupunkia. Kun on tottunut, että wanha on Suomen mittapuussa esim. jotain 1800-luvulta ja 1700-luku on melkein kuin kivikausi niin Regensburgissa tulee sellainen olo, että aika onkin vähän syvempi kuilu. Keskustassa on Marcus Aureliuksen italiaisen legioonan linnoituksen pääportin (Porta Praetorian) jäänteet 2. vuosisadalta. Jykevä kivisilta Tonavan yli on 1100-luvulta. Rapistuva betoninen yliopisto taas 1960-luvulta.

Innsbruck on elokuussa melkeen italialainen kaupunki, kun puolet Italiaa tulee lomille Innsbruckiin ja innsbruckilaiset sitten vastaavasti pakenevat tätä ryntäystä Italian aurinkorannoille. Vanha kaupunki oli mukava ja Mozartin kuulat halpoja. Goldenes DachlKaupungin iso nimi on Pyhän Roomalaisen keisarikunnan Maximilian I, joka hallitsi Hollantiin asti ulottuvaa keisarikuntaansa Innsbruckista käsin noin vuonna 1490. Hän päällysti nykyisen turistirysän keskipisteessä olevan hallintotalonsa parvekkeen kultatiilillä vuonna 1500.

Mietittiin ennen matkaa, että voiko lomakaudella Keski-Eurooppaan mennä ilman hotellivarauksia, mutta missään vaiheessa ei oikein ollut tilannetta, missä olisi ollut vaikea löytää hotla, varsinkin kun auton kanssa pystyy ajamaan vähän kaupunkien ulkopuolelle etsimään halpoja paikkoja. Chamonixissa tuli pieni ongelma kun koko kaupunki oli täynnä Ultra-trail du Mt. Blancin takia ja jouduttiin majoittumaan parin kilometrin päähän Les Prazin kylään. Lisäksi Zinalin pienen kylän kaikki hotellit olivat joogit valloittaneet joten piti lähteä alta pois kahden yön jälkeen. Kenties taantuma on vaikuttanut ihmisten matkailuun tai sitten oikeasti matkaan voi lähteä sillä asenteella, että mennään seuraavaan paikkaan sit kun jaksetaan.

Room with a view.

Ei hullummat näkymät partsilta.

Menaggion läheltä saatiin Room with a view kukkulan laelta, josta vihreä Como-järvi näkyi. Hotlassa ymmärrettiin englantia ja puhuttiin italiaa, mä taas ymmärsin tarpeeksi italiaa ja puhuin englantia. Näin se asiointi käy. Kaupunki oli hyvin italialaisenoloinen ja yön pimentyessä katseltiin kuinka vastarannan vuorikyliin syttyneet valot kelluivat  kuin avaruudessa.

Sauhu italiaanona.

Sauhu italiaanona.

Sorruin syömään taas bresaolaa (se määriteltäköön tästä lähtien vihannekseksi) ja läheisestä supermarketista ostettiin syksyn varalle 9 litraa Lemonsodaa. Menaggiosta ajettiin Sveitsin puolelle St Gotthardin solan kautta.

Alpeilla sää voi muuttua kun kulkee kilometrin verran. Ajoimme Urin kantonista Furka-solaan (2483 m) hernerokkasumussa ja vesisateessa ja ohitimme litimärkiä pyöräilijöitä, joita kävi vähä sääliks. Kuitenkin heti kun pääsimme solan yli Valaisen kantonin puolelle alkoikin aurinko paistaa.

Spot the train. Höyryjuna Rhonen laaksossa.

Spot the train. Höyryjuna Rhonen laaksossa.

Pilvet pursuivat solasta laaksoa kohden, mutta hajosivat heti korkeammassa ilmanpaineessa ja kuivemmassa ilmassa niin, että solasta jäi törröttämään vain kielen muotoinen pilvi.

Quo vadis?

Quo vadis?

Fillaroitsijoidenkin ilmeet näyttivät kirkastuvan kun säätila yllättäen parani ja heillä oli edessä vaihteeksi 20 km jyrkkää alamäkeä.

Olin ajanut viimeksi Furka-solan polkupyörällä vuonna 1997, mutta nyt kun vanha ei enää jaksa (?) on köröteltävä autolla. Osoittautui, että yö legendaarisessa hotelli Belvederessä (2300 m korkeudessa) Rhone-jäätikön reunalla ei pistänyt matkakassaa ihan risaiseksi, joten päätimme jäädä yöksi korkealle. Sesonki on hotellilla aika lyhyt. Lumen takia Furka-sola on auki vain kesäkuun puolivälistä syyskuun loppuun ja lopun aikaa Urin kantoniin pääsee Valaisista vain tunnelijunalla. Rhone-jäätikkö oli kutistunut ilmastonmuutoksen takia roimasti sitten viime näkemältä. 12 vuotta sitten kun otin valokuvan samasta jäätiköstä niin se vyöryi hyvän matkaa alas jyrkänteen reunan yli, mutta tänä vuonna terminaali oli jyrkänteen yläpuoleisella tasangolla, johon oli sulamisvesistä muodostunut pieni järvi.Langue terminal du Rhone glacier Kun katselelee jotain vanhoja valokuvia sadan vuoden takaa jäätikkö valuu alas 1700 metriin eikä jää tuohon nykyiseen 2300 metriin. Mutta on aivan eri asia palata samaan paikkaan 12 vuotta myöhemmin (oikestaan se tuntuu vain ”muutamalta vuodelta”) ja huomata aivan silmien edessä ilmastonmuutoksen vaikutus muunakin kuin epämääräisinä lukuina jossain paperilla.

Rhone-jäätikkö illansuussa

Rhone-jäätikkö illansuussa

Jos ilmasto lämpenee nykyistä tahtia tämäkin kaunis jäätikkö häviää kokonaan muutaman sadan vuoden kuluttua.

Yö oli kylmä ja tähtikirkas. Linnunrata näkyi selkeästi. Tämä on vasta toinen kerta kuin olen sen nähnyt. Jossain Italian puolella vuoria joskus silloin tällöin välähteli kaukainen ukkonen. Laaksossa liikkuvien autojen ajovalot maalasivat vuortenseinämiä ja muutama lepakko lensi ikkunan ohi. T. bongasti kolme tähdenlentoa (You may wish for an object. –More– For what do you wish?). Ilma on vähän harvempaa noin korkealla, mutta nukuin kuin tukki ja olo oli kevyt kun mitkään allergiat tai astmaoireetkaan eivät vaivaa vuoristossa.

Aamulla Weisshorn-vuoren huippu häämötti 4505 m korkeudessa noin 50 kilometrin päässä. Tuo vuori on minusta Alppien kaunein: terävä, valkoinen ja symmetrinen pyramidi, jonka rinteet muinaiset jäätiköt ovat hioneet sileiksi. Lisäksi se kepittää paljon tunnetumman Matterhornin korkeudessa. Kun samaan valokuvaan tunkee molemmat vuoret niin Matterhorn vaikuttaa laihalta ja rupuselta kivikasalta massiivisen ja matemaattisen puhtaan Weisshornin rinnalla. Isot pojat sanoo, että hienoin reitti ylös on kuulemma pohjoisharjannetta myöten (grade AD+/III).

Matterhorn (vasemmalla, 4478 m) ja Weisshorn (keskellä, 4508 m).

Matterhorn (nyppylä vasemmalla, 4478 m) ja Weisshorn (keskellä, 4505 m).

63 riippuliitäjää, jos en väärin laskenut. 63 riippuliitäjää, jos en väärin laskenut.

Fieschin kylästä otettiin köysirata Eggishornille noin kolmen kilometrin korkeuteen ja katseltiin Alppien pisintä jäätikköä, 26 kilometriä pitkää Aletschia.

Aletsch-jäätikkö. Iso kuva downloadattavissa täältä.

Aletsch-jäätikkö.

Hilpeyttä herätti se, kun huomasin, että meille jaetun Aletschin alueen matkailuesitteen etusivulle oli läntätty kuva, jonka olin ottanut vuonna 1999 ja laittanut joskus webiin. Tosin tämänlainen kuvan pölliminen kaupalliseen tarkoitukseen on minusta aika härskiä, joten olisi varmaan syytä lähettää lasku perään Radio Rotu Oberwallisille. Leirintäalueen lähellä oli riippuliitäjien laskeutumisalue. T. huomasi, että eräältä liitäjältä meni laskeutuminen vähän pitkäksi ja hän ajautui suoraan sikolättiin, jossa iloisena vikisevät siat ravasivat hänen luo luultavasti ajatellen, että ruoka tuleekin tänään ylhäältä.

Fieschissä nukuttiin leirintäalueella pienessä teltassa ja seuraavat kaksi päivää oltiin pienessä Zinalin kylässä (210 asukasta ja 10 kertainen määrä turisteja). Paikka oli tosiaan täynnä joogaajia, jonku konfen takia. Kadulla tuli vastaan länsigöötanmaanpystykorva ja lisäksi hieno valkoinen pystykorva (Berger Blanc Suisse), joka vaikutti niin mukavalta, että sellaisia voisi ottaa pari omiinkin nurkkiin. Zinalin jälkeen käväistiin vielä Chamonixissa (ks. edellinen postaus). T halusi käydä patikoimassa Albert 1er vuorimajalle Chardonnet’n juurelle, jossa olimme käväisseet viime vuonna.

Tästä kuvasta tuli deja-vu fiilis.

Tästä kuvasta tuli deja-vu fiilis.

Vanha Albert 1er maja. Aiguille du Chardonnet vasemmalla.

Vanha Albert 1er maja. Aiguille du Chardonnet vasemmalla.

Lopuksi_ajettiin Vogeesien yli Luxemburgiin vierailulle sinne juuri muuttaneiden M:n ja X:n luo.

Kun palattiin kotiin törmäsin naapuriin rappukäytävässä ja hän ihmetteli, että missä me ollaan oltu ku meitä ei ole koko kesänä näkynyt. No selitin, että 7 viikkoa ensin Suomessa ja sitten viikko Japanissa ja vähän Keski-Euroopassaki… Naapuri ei oikein ymmärtäny: ”Häh? Mitä vikaa Delftissä muka on?” :-D

Edit: Kusti oli myös polkenut loman aikana ja tuonut RIKEN:iltä kirjeen, että olen reservissä foreign postdoctoral fellow paikkaan. No, duunii on jo toisaalla.. eikä se Saitama olisi välttämättä tehnyt kenenkään elämää onnellisemmaksi. Mutta kuka tietää. Nykyinenkin skenario seuraavaksi pariksi vuodeksi on syvältä ja poikittain.

Delft. Ihan kiva.

Delft. Ihan kiva.

About these ads

7 thoughts on “Kesän satoa

  1. Argh. Kymmenen vuotta siitä kun tuolla kruisailtiin… Ja jäätiköt sulaa… Ja autothan ovat kaiken pahan alku ja juurespala.

  2. Nillinnillin, ei taida olla riippuliitäjiä vaan varjoliitäjiä! ;) Riippuliidin on se kulmikas lennokin näköinen vekotin.

    Noeivaan, kivannäköinen reissu ollut.

  3. Petri: Joo, se oli the Cruise se.. ”Välipäivä” oli ku ajettiin Simplon solaan ja takas.
    Hemi: Seison korjattuna!

  4. Ai joo se päivä kun sit tultiin alas serpentiinitietä tukka putkella. Ja tajusin vasta myöhemmin, että mun etupyörän jarru oli säädetty liian herkäksi. Pieni moka ja olisin lentänyt tankojen yli jorpakkoon. Kylmä hiki iskee vieläkin.

  5. I truly appreciate this post. I have been looking all over for this! Thank goodness I found it on Bing. You’ve made my day! Thanks again! adbgabgcefkb

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s