Photos : Tokyo, Zao, Gunma

"Wind wind ramen"

”Tuuli tuuli raamen”

"FamilyMarket - booze and tobacco"

”Perhemarketti – viinaa ja tupakkaa”

Prof. G järkkäsi pienen työpajan Yamagatan Zaossa lokakuun alussa ja menin sinne esittelemään tuoreita tuloksia. T. oli myös mukana ja ulkoiluaktiviteeteille oli varattu yksi päivä. Esitykseni sai lämpimän vastaanoton, mutta kysyttiin myös, että onko teoriaa testattu kokeissa. Piti vaan sanoa, että oottakaa vielä hetki please stand by. Zaon kylässä oli aika hiljaista kun talvisesonki ei ollut vielä alkanut. Vaikka japanilaiset arvostavat syksyn värejä talven hiihtokausi tuo täälläkin suurimman osan tuloista ja loppu aika on hiljaiseloa.

Lähtöpäivän aamu oli vähän jännittävä koska taifuuni oli saapunut ja piiskasi taivaalta kunnolla vettä. Onneksi vain jotkut junalinjat olivat sulki, myöhästymisiä oli vähän ja luotijuna saapui Yamagataan minuutilleen aikataulussaan. Toiset eivät olleet ihan niin onnekkaita ja Nagoyasta tulevat joutuivat perumaan keikan koska maanvyöry sulki heidän linjansa. Vaikka Japanin eteläiset osat saavat taifuuneista usein kovan hyökytyksen Tokio on kuitenkin jo niin paljon pohjoisemmassa, että myrskyt menettävät pahimman voimansa kylmempien vesien päällä ja saapuvat näille nurkille yleensä kovan syysmyrskyn tuntuisina. Joten siitä ei tarvi ressaa siellä Suomessa.

Fysiikan nobelit jaettiin työpajan aikana ja kemuissa kerrottiin illalla asiaan liittyviä anekdootteja ja esiteltiin omat veikkaukset. Minkälaista on sitten hyvä fysiikka? Merkittävät sovellukset vai ajatusrakenteita ja paradigmoja muuttava teoria? Toisin kuin yleensä ajatellaan en ole nörtti vaan onneton romantikko, joten antaisin parhaat palkinnot eleganteimmille, kauneimmille ja ymmärrystä lisääville teorioille. Prof. G:n mielestä tämä on vain turhaa haihattelua ja hänen suhtautumisensa oli enemmän pragmaattisempi eli vähän kuten Mermin asian kiteytti ”shut up and calculate”. Kaikkien mielestä palkinto meni toki oikeaan osoitteeseen. Junasta jäänyt Nagoyan jengi pääsikin ehkä bileisiin.

Fysiikan lomassa käytiin Zao tulivuorella vaeltamassa kraaterijärven ympäri prof. G oppaana. Hilpeä retkikuntamme pääsi rikinkatkuiselta vuorelta ilman suurempia kommervenkkeja vaikka oppaamme unohti mainita, että lenkki menee periaatteessa suljetulla alueella. Illalla lihaksia pystyi vähän murentamaan kuumissa kylvyissä. Vähän myöhemmin luimme uutisista, että herätimme näköjään nukkuvan pedon, koska seuraavana päivänä Zao jyrähti ja vuorella rekisteröitiin maanjäristyksiä ja mahdollisesti magman liikkeiden aiheuttamaa värinää. Kraaterijärvi vaihtoi hetkeksi väriään valkoiseksi. Viimeksi näin on tapahtunut pienen purkauksen yhteydessä vuonna 1940.

Zaon jälkeen Gunmassa oli vielä yksi kahden päivän pituinen tutkimuslaitoksen sisäinen kokous. Ohjelma oli jostain syystä laitettu niin tiukaksi, että ei ollut oikein aikaa laittaa nokkaa ulos pimeästä konferenssisalista vaikka ulkona oli hieno keli ja mukavan näköiset vuoret. Piti poiketa tavoistani ja herätä aamulla kukon laulun aikaan niin pääsin vähän juokseen poluilla. 14 km lenkin ja 700 m nousujen jälkeen jaksaa kummasti keskittyä huonoihinkin puheisiin.

Autumn colours in Zao, in Japanese it's kōyō ( 紅葉 ) crimson coloured leaves

Ruska Zaossa – japaniksi kōyō ( 紅葉 ) eli verenpunaiset lehdet.

Okama crater lake in Zao also called 5-color pond 五色沼

Okama kraaterijärvi.

Our fellowship of the condensed matter physics at the rim of Okama crater. The wall is overhanging.

Hilpeä saattueemme kraaterin reunalla. Reuna killuu tyhjän päällä. Prof. G, T., Joe, N.-san.

Okama crater lake in Mt Zao volcano at 1550 m altitude

Okama kraaterijärvi Zao tulivuorella 1550 m korkeudessa – panorama

Post-hike onsen.

Vaelluksen jälkeen kuumassa kylvyssä. Parasta. Yleinen kylpylä Zaon keskustassa maksoi muutaman rovon (200 jeniä).

Early morning trail run in Gunma.

Juoksulenkki vuorilla Gunmassa varhain aamulla.

Autumn colours in Zao  early October

Syksyn värejä vuorilla Zaossa, lokakuun alku

Linnansaari

Huomasin, että kesä on loppumassa ja mun kesälomasaldo oli vielä plussan puolella. Deadline kesäloman käytölle syyskuun loppu (vuosiloma on täällä erikseen). Otin keskellä viikkoa päivän lomaa ja ehdotin T:lle, että mennäänkö vaikka katsoon merta. T bongasi kartasta Miuran niemimaan kärjestä Jōgashiman (城ヶ島) eli Linnansaaren. Sinne ei ole pitkä matka, mutta koska nopeaa junalinjaa ei ole matkaan meni Nerimasta noin kolme tuntia junissa ja bussissa.

Mutta oli kyllä sen arvoista. Kaunis saaris ja rannat vulkaanista kiveä. Matalikot olivat täynnä kaikkea meren elävää: kummallisia kaloja, kotiloita, rapuja ja merivuokkoja. Haukat partioivat taivaalla kuten aina. Saari on ehkä saanut nimensä eteläpuolen muurimaisista jyrkistä rantakallioista tai ehkä saarella on joskus ollut joku linna, ei tiedä..

Jōgashiman jrantakalliot

Jōgashiman rantakalliot

Paikan erikoisruoka oli maguro, tonnikalamutta laittoivatkin kaikki mestat kiinni kun tultiin auringon laskiessa pois rannalta. Eräs kaffilanpitäjä innostui puhumaan kanssamme. Kyseli minkälaista on Suomessa ja näytti meille (ehkä itsetehtyä) listaa sadasta maailman parhaasta elokuvasta. Meni joskus vähän arvauksen puolelle japanilaisten nimien lukeminen ja tulkinta, mutta sijalla 10. oli Kaurismäen Tulitikkutehtaan tyttö (マッチ工場の少女). Bussimme tuli ja jouduimme hyvästelemään sedän. Pikkasen harmitti kun ei vielä osata jutella kovin korkealentoisesti japanilaisten kanssa.

Majakki

Majakki

Eteläranta

Eteläranta

Tänään 3.10. on kesän viimeinen päivä. ”Voimakas matalan alue” (lue : taifuuni) puskee lämmintä ilmaa etelästä. +31C ja lafkan uima-allas oli käytössä ulkona. Mutta ilo loppunee lyhyeen. Tämä taifuuni #18 Phanfone näyttää saavuttavan Tokion 3 päivän päästä. Ennusteissa se on voimakkain tänä vuonna Tokion suunnalla ja juuri sinä päivänä pitäisi matkustaa Yamagataan. Toivottavasti junat kulkevat.

Dallailin kampuksella eilen ja hain tulosteita printteriltä kun huomasin pihalla jotain häppeninkiä. Vakavailmeistä tutkijaporukkaa ja johtoporrasta oli paljon koolla. Liityin joukkoon. Osoittautui, että kyseessä oli muistotilaisuus lafkan eläimille jotka olivat tieteen takia joutuneet uhratuiksi. Puheita pidettiin, kumarrettiin, hetken hiljaisuus. Muistomerkille kannettiin kukkapuskia, kaksi hedelmävatia ja tietenkin lasi vettä. Kukin sai vuorollaan viedä ruusun ja sitten kaikki hajaantuivat tahoilleen.

Ontaken-sanin katastrofin takia Naturessa ehdotetaan muutamaa parannusta turvajärjestelmiin. Yksi näistä on varhainen varoitusjärjestelmä joka laittaa automaattisesti lähistöllä oleviin luureihin viestin kun purkaus näyttää todennäköiseltä. Tämänkaltainen järjestelmä on jo maanjäristysten kohdalla. Ympäri Japania oleva mittariverkosto rekisteröi järistysten P-aallot ja joskus tieto lähenevästä järistyksestä ehtii luuriin jopa ennen kuin aalto ehtii kohdalle. Valitettavasti varoitusjärjestelmät eivät aina takaa turvallisuutta. Ontake-sanin kohdalla purkautumisesta kielivä maan värinä alkoi vasta 11 minuuttia ennen räjähdystä. Siinä ajassa ei kerkeä vuorelta alas, mutta ehkä ihmishenkiä olisi säästynyt.

Tällästä tällä kertaa.

Ontake-san

Tulivuori Ontake-sanin purkauksen uhriluku näyttää nousevan päälle kolmenkymmenen. Kyseessä oli laavan höyrystämän pohjaveden räjähdyksenomainen purkaus, joka lennätti tulivuoren laen ilmaan kuin korkin pullosta. Satelliittikuvissa näkyy, että uusi kraateri on muodostunut vuorelle. Tämä on ensimmäinen kerta yli 20 vuoteen kun tulivuoren purkaus on suoraan vaatinut uhreja Japanissa. Huonoa onnea oli se, että kelit olivat hyvät retkeilylle, oli keskipäivä eikä tulivuori antanut seismologeille mitään etukäteisvaroitusta. Ainoa onni onnettomuudessa oli se, että kyseessä ei ollut magman suora purkaus. Siinä tapauksessa purkauspilven alle joutuneet kännykällä tapahtuman dokumentoineet henkilöt olisivat kaikki vain palaneet karralle. Purkauskaasut eivät tämän takia olleet myöskään tolkuttoman myrkyllisiä. Islannissa purkautuu tällä hetkellä tulivuori, jonka purkauskaasut sisältävät niin paljon rikkiä että yksikin henkäys tappaa.

Japanissa tulivuoria riittää. Pekästään Honshulla on 47 enemmän tai vähemmän aktiivista tulivuorta. Näitä kaikkia tarkkaillaan jatkuvasti ja jos jotain merkillistä ilmenee seismografeissa niin vuori laitetaan sulki. Mutta aina vuori ei ilmoita purkautumisaikeistaan. Töissä sensei muisti mainita, että Fuji on vanhoissa ennen vuotta 1707 tehdyissä piirroskuvissa vähän symmetrisempi kuin tällä hetkellä. Vuoden 1707 purkaus teki spontaanin symmetriarikon vuorelle. Tämän jälkeen Fuji on pysynyt suhteellisen rauhallisena. Vuonna 2011 oli aika kova 6.2 Richterin järistys vuoren alla, mutta mitään purkausta ei tapahtunut.

Ontake-sanin purkaus ei ole ainoa tälle vuodelle sattunut katastrofi. Kesällä rankkasateiden irrottama maanvyöry jyräsi asuinalueen tasaksi Hiroshimassa ja yli 70 menetti henkensä.

Mekin saatii taas pieni muistutus siitä, ettei asuta enää kuin Strömsössä kun Tokion alueella koettiin reilu viikko sitten voimakkain maanjäristys sitten vuoden 2011 Sendain maanjäristyksen. Meillä ei onneksi mennyt kuin pöytä nurin kotona, mutta T. oli vähän paniikissa. Ollaan muutettu 1. kerroksesta 3. kerrokseen, joten järistykset tuntuvat paljon kovemmilta. Tämä episodi tosin osoitti, että ei osata vielä käyttäytyä oikein järistyksen sattuessa. Selkärangassa ei ole, että ulos ei kannata rynnätä järistyksen aikana, joka voi kestää useita minuutteja. Olin järistyksen aikana töissä ja Rikenin päärakennus tuntuu olevan jotenkin vaimennettu, koska aika pehmeeltä tuntui reilu viikko sitten. Kollega oli Sendaissa 5. kerroksessa kun suurjäristys iski 2011 ja oli jo varma, että nyt tuli noutaja. Voin vain kuvitella.

Ehkä tämä rauhaton luonto on jopa aiheuttanut pienen filosofisen eron Japanin ja Euroopan välille. Sanotaan, että länsimaissa tiede eteni koska haluttiin valjastaa luonto, mutta Japanissa haluttiin pikemminkin elää luonnon kanssa sopusoinnussa. Luonto muuttuu ja mullistuu täällä, sille ei voi mitään. Kaikkea ei voi kontrolloida. Eli tämä shōganai asenne, eli minkä sille mahtaa. Ainoa keino on elää luonnonvoimien kanssa ja ymmärtää myötätuntoisesti, että ontake-sanit voi käydä kelle vaan.

Nasu

(Ei se possu – Nasu on tulivuori ja kuumat lähteet Japanissa noin 150 km Tokiosta pohjoiseen.)

Oli taas tuollainen fyysikoiden kokoontumisajo torstaina-lauantaina. Tarkoituksena oli puhua fysiikkaa sekä konfesalissa että rikinhajuisissa kuumissa lähteissä – ja siinä sivussa harrastaa jotain sijaistoimintoja. The same procedure as always. Professorissenseit olivat taitavasti varmistaneet sponssauksen konfepaikan varaukseen, mutta omasta budjetista piti pulittaa matkat ja majoitukset. Oli todella hyödyllinen keikka ja Sendain yliopiston jatko-opiskelijan kanssa päästiin eteenpäin kokeiden suunnittelussa. Hän näytti vähän suttuisia elektronimikroskooppikuvia uusista sampleista, mutta ne näyttivät lupaavilta. Yksi iltapäivä oli pyhitetty kulttuuriaktiviteeteille. Jotkut menivät rentoutumaan läheiselle lammelle ja narrasivat istutettuja kaloja. Laittoivat syötiksi ikuraa ja kiskoivat sitten kolmisenkymmentä vonkaletta ylös. Mä valitsin sen sijaan vuorilenkin Nasuun kuuluville tulivuorille Asahi-dake (朝日岳 – aamuauringon vuori, 1896 m) ja Chausu-dake (茶臼岳 – teemyllyvuori, 1915 m). Ylhäällä oli hienot näkymät, rikinkatkuisia höyryjä ja aika tuima tuuli. Alkaa syksy jo väijymään kulman takana. Olin tullut alas vuorelta ja hölkkäsin tietä alas hotellille päin illan jo alkaessa hämärtyä kun hilpeät kalastajat pysähtyivät pikkubussin kanssa kohdalle ja kysyivät nauraen, että kelpaisko kyyti kun näytin vähän väsyltä. Aattelin, että no jos tän kerran nyt sit kun kerran aurinko on menossa mailleen. 20 km riittänee yhdelle päivälle.

Tulivuori päästää vähän painetta.

Mt. Chausu höyryää.

Olen kehittänyt jo tietyt tavat näiden trailrunningujen kanssa. Sanoisinko jopa että japanilaisen katan. Sääntö nro 1 : juostaan täysillä mutta intervallein ja suhteellisen kevyillä kengillä, ei vaelluskenkiä. Kepit eivät ole välttämättömiä, mutta auttavat ehkä pikkasen jyrkällä polulla. Varaan 0.5 l nestettä per tunti. Nro 2 : kävellään jos lähistöllä on jyrkkää pudotusta tai alusta on kivikkoinen. Nro 3 : ei juosta alamäkeen, paitsi jos jyrkkyys on hyvin loiva. Alamäkeen juoksemisella kunto ei parane, vauhti kasvaa äkkiä liian kovaksi ja pysähtyminen on vaikeata. Lihaskrapula eli DOMS on taattu. Kello ja gps kannattaa pysäyttää jo huipulla ettei tule turhia houkutuksia. Jos köysirata löytyy niin alas vaan kaapelilla. Ei ole noloa. Tällä reseptillä välttää hyvin nyrjähtäneet nilkat ja kivi-ihottuman eikä jaksu lopu ennen iltaa. Huom. vaikka legendan mukaan Fuji-san on täynnä juoma-automaageja näillä vähemmän turisteimmilla vuorilla niitä ei löydy parkkipaikan jälkeen. Omat pullot mukaan.

Menomatka.

Menomatka.

Jizot vahtivat reittiä.

Jizot toivottavat tervetulleeksi tulivuorelle.

Mt. Asahi

Vähän ruosteisen värinen Mt. Asahi.

Mt. Chausu

Mt. Chausun huipulla.

Lyhyesti

Muutto tänä viikonloppuna. Muutetaan Tokion maneesiin (Nerimaan 練馬).

Nyt se sit tapahtui. Muutin päässäni eurot jeneiksi (enkä toisin päin) ruuan hintoja verratessani.

R. Williams sitten meni. Muistutus millainen krooninen heavenhell bipolaarisuus on. Täytyypä katsoa Awakenings uudestaan.

Kelit jatkuvat kuumina ja kosteina. Eilen 100% ilmankosteus.

Näinä päivinä Japanissa vietetään Obon matsuria, buddhalaista juhlaa jossa edesmenneitä kutsutaan takaisin hetkeksi kotiin käymään ja johdatetaan sitten takaisin – mereen. Jäi hieman auki se, että eikö ne edesmenneet olekaan uudestisyntyneet jos kyseessä on kerran buddhalainen kemu. Mutta näyttää siltä, että tapa on alun perin kungfutselainen. T:n blogissa lyhyt hyvä video asiasta. Käytännössä Tokio on aika autio kun popula menee kotiseuduilleen juhlimaan. Eilen Shibuya oli lähes spooky kun japanilaiset näyttivät muuttuneen länsimaisiksi turisteiksi.

Huonekaluja ollaan ostamassa kun melkeen kaikki jäi meren toiselle puolelle viime vuonna. Aiotaan kuitenkin pitää suhteellisen simppelinä. Ensimmäistä kertaa elämässä huomaan ostaneeni jääkaapin.

Rikenin uima-allas on ollu ahkerassa käytössä. 0.5-1.5 km uintia piristää kummasti näissä helteissä. Onneksi enää pari kuukautta kesää jäljellä. :)

Yamagata

Yksi homma tuli duunissa valmiiksi ja uppasin manuskan preprint-serveriin. Viime viikonloppuna oli sitten alan pieni työpaja Yamagatassa ja siellä oli porukkaa meiltä ja Sendaista. Kyllä joo, viikonloppu ei ole täällä mikään syy pinnata tälläisistä duuneista, mutta saa sitä sentään vähän tutustua lähiseutuun tieteen lomassa. Kävin pitämässä puheeni ja sitten kun miitti oli ohi liuettiin T:n kanssa lähitulivuorille, Zao Onseniin. Liukeneminen on ehkä osuva ilmaisu, koska tällä alueella on Honshun aktiivisimmat tulivuoret ja kuumat lähteet pulputtavat vettä jonka pH on tuollaiset 1.4 . Sulfaatteja on pari grammaa litrassa, joten paikassa leijuu paksu tulikiven katku ja ei tietenkään ole mitään tautia (paitsi M) mitä tämä kylpyvesi ei parantaisi. Silmiin tätä kylpyvettä ei kuitenkaan kannata pirskottaa.

Hyppää kylpyyn! pH 1.4

Hyppää kylpyyn! pH 1.4

Hotellin akvaariossa oli maailman kummallisimpiin eläimiin kuuluva eläin: laatikon muotoinen yellow boxfish.

Boxikala tuijottaa.

Boxikala tuijottaa.

Itse Zao Onsenin kylä on noin 800 metrin korkeudessa ja siellä oli pikkasen viileempää kuin laaksossa, mikä oli ihan ok kun oli tuollainen 35C asteen keli. Aikaa oli vähän mutta kerettiin käymään pienellä kevyellä parin tunnin vaelluksella katsomassa Okama-kraaterijärveä. Tämä happojärvi on since 1720 kun Zao-tulivuoressa oli vähän isompi purkaus. Tulivuori on aika kirjava ja tuo järvi vaihtaa muka väriä kelin mukaan. Tästä syystä järveä sanotaan viiden värin järveksi, 五色沼.

Räätälöity kuva tulivuoresta. Keskellä Okama kraaterijärvi.

Räätälöity kuva tulivuoresta. Keskellä Okama kraaterijärvi.

Käytiin sitten vielä Yamaderassa, vuoritemppelissä, joka kuuluu tendai-buddhalaisuuteen. Tämä suuntaus on huonosti tunnettu länsimaissa. Sen keskeinen ajatus, että kaikki aistittava maailmassa on sellaisenaan dharman (Buddhan opetuksen)  ilmentymää. Elämän illuusiot syntyvät kun osa näistä havainnoista unohdetaan tai jätetään huomiotta. Tendai on sopinut myös oikein hyvin komponentiksi synkretistisiä uskontoja. Basho kuulemma teki haikujaan Yamaderassa. Paikka oli vain miedosti turistirysän oloinen.

Yamadera

Yamadera

Raha ei kasva puissa, paitsi Yamaderan vuoritemppelissä.

Raha ei kasva puissa, paitsi Yamaderan vuoritemppelissä.

Palattiin kotiin Sendain kautta ja käytiin kaivamassa 1 geokätkö shinkansen-aseman katolta. T:llä on geokätkennässä prefektuuri-haaste : 1 kätkö jokaisessa Japanin prefektuurissa. Prefektuureja on yhteensä 47. Sendai kuuluu Miyagi prefektuuriin. 35 to go.

Oikein mukava pieni kieppi provinssissa siis. Upea luonto. Yksi särkinäinen ydinvoimala on lähialueilla, minkä takia paikan turismi on vähän kärsinyt. Geiger-mittari ei Suomeen verrattuna sen enempää värähdä näillä alueilla ja näytti ehkä olevan vähän alhaisempi hintatasokin. Suosittelen siis!

Mt Nantai, kämppä ja höyryjyrä

Sadekausi on vielä kesken, mutta aika kuivaa alkaa olla jo. Kävin pari viikoa sitten juoksemassa Nikkossa Nantai-tulivuorella. Luvattiin aurinkoa, mutta tulikin juostua pilvessä. Nantai-vuori  (2486 m) on klassinen kartion muotoinen kerrostulivuori, tosin nykyisin vain marginaalisesti aktiivinen. Vaikka polku ylös on vähän vaikea ja kivinen ja ylhäällä oli näkymä pilveen tungosta riitti siitä huolimatta. Viimeiset sata korkeusmetriä kuljetaan Marsia muistuttavassa punaisessa kivikossa. Ylhäällä sai kumauttaa temppelin suurta kelloa. BONG. 2 tuntia ylös Chuzenji-järveltä huipulle (1200 korkeusmetriä) ja 1:45 alas.  Tekipä hyvää.

Summit of Mount Nantai in fog.

Nantain huippu sumussa.

runtastic2014-07-06_12_52_08

Bong.

Seuraavalla viikolla Neoguri myrsky riepotti Okinawaa ja Kyushua, mutta Tokiossa pikkasen vain lehdet kahisivat puissa ja T. pääsi kotiin Suomesta ongelmitta.

Asunto on ollut tosiaan hakusessa. Kollega vinkkasi, että heidän kerrostalokompleksissa Nerimassa pohjois-Tokiossa olisi kämppiä vapaana. Keskustelin välitystoimiston kanssa ja he näyttivät meille muutamaa kämppäkandidaattia tänään. Kauhukertomuksia ollaan kuultu tokiolaisten kämppien tasosta, mutta nämä vaikuttivat hyviltä. Tietenkin vähän pieniä ja seinät paperin ohuita niin kuin kaikki muutkit Tokion kämpät. Länsimaistyylinen työhuone, kuuden tatamin makuuhuone, keittiössä kaasuhella ja iso parveke. Ilmastointi on valmiina eli ei pelkkää reikää seinässä. Fillarilla pääsee duuniin 20 minuutissa ja vähän matkan päässä on iso Toritsu Johoku puisto. Eiköhän siitä koti tule. Tästä kämpästä ei tarvi lisäksi maksaa ns. avainrahaa eli kuukauden vuokran suuruista lahjaa omistajalle siitä syystä, että hän antaa hyvää hyvyyttään meille kämpän vuokralle. Käytiin kollegan ja hänen japanilaisen naisystävänsä luona vielä illalla vierailulla ja saatiin hyvää ruokaa ja erinomaista kotitekoista limoncelloa. Mun umeshu on vielä tekeytymässä keittiön nurkassa.

Nerimaa etualalla. Ikebukuro vasemmalla ja Shinjuku oikealla.

Nerimaa etualalla. Ikebukuro vasemmalla ja Shinjuku oikealla. Toritsu Johoku puisto keskellä.

Hyvät uutiset siinä. Muuten on ollut ns. haastavaa. Juuri kun sisäkorva näytti vähän merkkiä rauhoittumisesta heräsin eräs kaunis aamu siihen, että tuntui kuin olisi höyryjyrä käyny yöllä tasottamassa.  Jotkut ovat saaneet antiviraaleista (acyclovir) ainoan merkittävän hyödyn tähän riesaan, mutta Japanissa sitä ei ole hyväksytty hoidoksi, koska asiaan liittyvä tutkimus on kesken ja vaikeaa. Ovat siis vähän nihkeänä.