Ig-Nobelit jaettu

On jälleen se aika vuodesta kun Epätodennäköisen tutkimuksen seura jakaa Ig-Nobelit. Dan Ariely sai lääketieteen Iggin tutkimuksesta, joka tuli siihen johtopäätökseen, että kalliit lääkeväärennökset ovat tehokkaampia kuin halvat. Luultavasti jonkinlainen seuraustulos tutkimuksesta on myös se, että kallis placebo on halpaa placeboa tehokkaampi. Tämä uraauurtava tutkimus aukaisee siis markkinat kalliille erittäin puhdistetusta kalkista tehdyille tableteille a 10 euroa kipale. Pakko olla tehokasta!

Ig-Nobelit ovat muuten kaikesta päätellen nousseet arvoon arvaamattomaan, sillä olen jo kuullut syytöksiä että Sir Michael Berry olisi varastanut lähes koko kunnian Andre Geimilta, kun jälkimmäinen havaitsi sammakkojen levitaatiokyvyn magneettikentässä. Tästä tutkimuksesta he saivat yhdessä vuoden 2000 fysiikan Ig-Nobelin. Mutta Geimilla on tuskin aihetta valittaa, sillä hänen mahkut saada varsinainen Nobel on aika korkealla. Hän löysi graphenin (vain atomin paksuisen hiililastun) vuonna 2004, minkä jälkeen on fysiikassa tullut yllättäen uusi ”hiilikausi”, kun suurinpiirtein kaikki alan fyysikot ovat alkaneet tutkia jälleen hiiltä.

Ensi viikolla tapahtuukin sitten Nobel-palkintojen jakaminen. Vedonlyönti käy kuumana Ladbrokesilla ja muuallakin siitä, kuka nappaa tällä kertaa palkinnot. Luultavasti aihe eksyy myös Lundin kaffepöytä-keskusteluihin ensi viikolla, varsinkin kun pöydän äärellä on mm. entinen komitean jäsen fysiikan alalta. Luultavasti jotkut valintaprosessissa mukana olevat vuotavat tahallaan vinkkejä julkisuuteen. Muistan ainakin tapauksen kun eräs hitufysiikan proffa luennoi dimensionaalisesta regularisoinnista (don’t ask..) vuonna kuokka ja kirves ja vihjasi että ”..sitten kun hollantilainen G.’t Hooft saa Nobelinsa niin tiedätte että se tuli juuri tästä tuloksesta.” Ja ’t Hooft nappasikin palkintonsa seuraavana vuonna.

Muistaakseni tänä vuonna on taas hitufysiikkojen ”vuoro” saada Nobeli, mutta ehdotonta ennakkosuosikkia ei minusta ole kun LHC:kin kosahti ennen kuin yhtään fysiikkaa ehti tulla kokeesta. Viimeisistä suurista hitufysiikan löydöistä on jo jaettu palkinnot, mm. Super-Kamiodande -kokeelle 2002 neutriino-oskillaatioiden löytymisestä. Kamiokande suunniteltiin muuten alunperin mittaamaan protonin elinaikaa (Kamioka Nucleon Decay Experiment). Koulussahan opetetaan että protoni on stabiili eikä hajoa, mutta jotkut teoriat ennustavat protonin elinajan olevan luokkaa triljoona tiljoonaa vuotta. Aika pitkä aika, mutta kuitenkin tarpeeksi ”lyhyt” jotta muutama vesimolekyylissä oleva protoni kerkiäisi hajota valtavassa sammiollisessa vettä parin vuoden aikana. Mitään hajoamisia ei kuitenkaan havaittu. Voimme siis nukkua yömme rauhassa, sillä maailmanloppu-by-proton-decay ei ole tulossa, mikä on sinällään jo Nobelin arvoinen tulos. Niin, LHC:stäkin opimme, että fysiikan tutkimukseen kannattaa laittaa enemmän verofyrkkaa, sillä ette tiedäkään kuinka monella eri tavalla maailmanloppu voikaan periaatteessa tulla.

Kirjallisuuden Nobelin kohdalla Haruki Murakami (tuttu kirjoista Underground, Quake, Wild sheep chase jne) on Ladbrokesilla muuten kuudentena, ja taidan itse pistää muutaman kuvitteellisen zorkmidin hänen puolesta likoon, ihan vaikka kannatuksen vuoksi. 🙂

Mainokset