Neljättä linjaa takaisin

Palasin eilen Japanista Helsingin kautta takaisin Lundiin. Viimeiseen asti oli pakonomainen tarve missata paluulento jotta olisin voinut jäädä vielä vähän pitemmäksi aikaa. En sitten ehtinyt pitämään blogia päivityksessä vaikka kirjoittelin muistiinpanoja läppärillä. Laitan raportteja tulemaan sitä mukaa kun kerkeän editoimaan. Juttua riittää tosiaan varmaan pidempääkin. Suurin osa kuvista on filmillä (jonkin verran luurin muistissa) ja mennee varmaa ensi viikkoon ennen kuin pääsen uppaamaan skanneja tänne.

Majatalomme Rakucho ryokan on perinteinen japanilainen 30-luvulla rakennettu puutalo. Koska sen seinät ovatroom käytännössä paperista niin tähän aikaan vuodesta tulee varsin vilu öisin (joskus silloin tällöin saattaa talvella mennä jopa pakkasen puolelle). Mutta japanilaisilla on tapansa pitää itsensä lämpiminä. Kun tulee ilta niin mennään kuumaan (noin 42-45 asteiseen) o-furo kylpyyn, joka pitää 3-4 tuntia lämpimänä. Tämän lisäksi futon-patjat ovat paksuja (”muista tämä: paljon patjoja alla, niin ei tule kylmä nukkujalla”) ja niissä on kaiken lisäksi usein vielä sähkölämmitys (!). Vessassakaan ei peppu jäädy pytynrenkaaseen kiinni sillä sekin lämpenee sähköllä. Jos tämän kaiken jälkeen tulee kuitenkin vielä kylmä, voi laittaa kemiallisella reaktiolla lämpeneviä läpysköjä ihoa vasten jotka pitävät pitkään lämpimänä.

Huomaan harmikseni, että olen unohtanut suurimman osan siitä mitä olin opinut viisi vuotta sitten japaninkursseilla. Japaninkieliset sanat pysyvät hyvin huonosti muistissa. Niiden takana ei ole aina kovasti rakennetta joten sanat vaikuttavat näennäisesti satunnaisilta rimpsuilta joissa tavujen järjestystä voisi hyvin vaihtaa ja sana maistuu edelleen samalta. cafeEilen kysyin Demachi-yanagi aseman konnarilta meneekö tämä juna Gion-shojille. Konnari korjasi, että s’on shijo eikä shoji. No mikäs sitten muistisäännöksi. Seuraavana päivänä kuulin, että koska Kyoton kadut ovat kaavoitettu viivasuoriksi niin eri kadut on usein vain numeroitu: viides linja (gojo), neljäs linja (shijo), kolmas linja (sanjo) etc. Kun tämän kuulin on eri linjojen nimet pysyneetkin päässä. Sitten kun vielä keksisin muistisäännöt eri kanji-kirjoitusmerkeille niin olisin jo askelta pidemmällä. Aikoinaan japanintunnilla opittiin kanjeja hauskojen rimpsujen avulla kuin ”kirves puun juurelle = uutta (shin) halkoa”. Muttaplease do not shoot fireworks at moneys oikeasti tuntuu siltä, että kanjeja on pakko käyttää koko ajan jokapäiväisessä elämässä, että ne pysyisivät muistissa. Kun palaan takaisin niin luultavasti unohdan nopeasti taas suurimman osan nyt oppimastani.

Mainokset