Parzival

[uusi kategoria, filosofia, lisätty.]

Olen miettinyt pitkään sitä, kuinka syvällä monoteismi on yhä länsimaisen yhteiskunnan ja kulttuurin rakenteissa, vaikka suurin osa ihmisistä on ainakin käytännössä hylännyt uskon yliluonnollisiin olentoihin. Tästä huolimatta juutalais-kristillinen perinne heijastuu monessa asiassa vaikka kuinka ihmiset väittävät olevansa ateisteja/agnostikkoja. Ihmisten käsitykset elämästä ja kuolemasta ovat edelleen varsin pitkälle sopusoinnussa kristinuskon elämänkatsomuksen kanssa (mutta ristiriidassa vaikka kaukoidän perinteisten elämänkatsomusten kanssa, jotka näkevät elämän kiertävänä kehänä). Kuinka pitkälle kulttuurin lankakerää pitää purkaa ennen kuin voidaan sanoa, että kulttuurimme on riisuttu tuosta yli tuhatvuotisesta perinteesta? En sano, että se välttämättä pitäisi riisua, mutta jos emme edes tiedä mitä vaihtoehtoja meillä on niin miten voimme sanoa, että olemme vapaat valitsemaan?

Nämä kysymykset alkoivat mietityttämään varsinkin Japanin matkan jälkeen, koska selkeästi moderni yhteiskunta voi rakentua ilman monoteististen uskontojen filosofista perintöä. Tongin vähän historian arkistoja kun mieleeni tuli Wolfram von Eschenbachin 1200-luvulla kirjoittama kertomus Parzivalista. Parzival on kertomus siitä kuinka kärsimyksen kautta nuoressa ritarissa kypsyvät hänen todelliset hyveet, myötätunto ja viisaus. Tämähän voisi olla kuin suoraan jostakin buddhalaisesta kertomuksesta. Myöhemmin Wagner otti tämän kertomuksen lähtökohdaksi Parsifal oopperaansa. Wagnerin vaikuttimena oli filosofi Arthur Schopenhauer, joka itse ammensi filosofiaansa mm. buddhalaisuudesta, ja jopa kutsui itseään buddhalaiseksi. Schopella oli valtava vaikutus myöhempiin tiedemiehiin ja filosofeihin, joten kenties ajatus, että yhteiskunta voi varsin plastisesti muuttua vähitellen suuntaan tai toiseen ei olekaan ihan hullu. Vai onko kuitenkin suurempia kuiluja erottamassa eri kulttuureja?

En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään, mutta ajattelin sellaista 5-vuotissuunnitelmaa, että kyhäisin jotain, mikä tutkisi näitä juttuja. Parzivalia mukaillen voisin ottaa rungoksi käänteiset tapahtumat : kuinka myötätunto on tuhoutua kärsimykseen, mutta sattuman oikku palauttaa sen. Muutaman luonnos lensi heti paperikoriin, koska lineaarinen kertomus, jolla on alku ja loppu tuntui jo niin ristiriitaiselta tarkoitukseeni nähden.

Advertisements