Radioactivity is in the air for you and me

BBC raportoi taas viime viikolla vuosia kestäneestä oikeusprosessista, jossa brittien ydinkokeisiin osallistuneet vaativat korvauksia valtiolta terveyshaitoista. Britit tekivät 50-luvulla useita ydinkokeita vetypommeilla Joulusaarella ja Kiritimati-saarella (operaatio Grapple) ja armeijalla oli tuhansia miehiä tuolloin mittaamassa räjähdysten vaikutusta. Heidän mukaansa hallitus käytti heitä koekaniineina ja aiheutti useille pysyviä terveyhaittoja, kuten syöpää. Eräs mies menee jopa niin pitkälle, että syyttää ydinkokeita hänen diabeteksestään ja siitä, että hänen 13-vuotias tyttärensä kuoli syöpään. Hiroshiman, Nagasakin ja Tshernobylin säteilykatastrofien jälkeen on kenties luonnollista ajattella, että 100-kertaa Hiroshiman pommia tehokkaampien vetypommien räjäyttely voi aiheuttaa raportoidut terveysvaikutukset. Kun lukee raportteja Hiroshiman atomipommin aiheuttamista sikiövaurioista niin ehkä säteilyn vaikutukset voivat ulottua brittien ydinkokeidenkin tapauksessa jopa toiseen tai kenties kolmanteenkin polveen? Vai voiko tätä ottaa ollenkaan tosissaan?

Säteily on jotain epämääräistä, sitä ei voi normaalisti havaita, ei kuulla, eikä koskettaa eikä haistaa. Hiljainen tappaja – täydellinen asia, mitä pelätä, vaikka mitään pelättävää ei välttämättä olisi. Saivatko Joulusaarella olleet britit sitten vaarallisen määrän säteilyä? Atomipommin aiheuttama säteily tulee joko suorana säteilypulssina välittömästi räjähdyksen jälkeen ydinreaktioiden päätyttyä tai toisisijaisesti siitä, että osa hajenneista atomiytimistä ovat radioaktiivisia ja hajoavat vähitellen. Ensiksi mainittu pulssi syntyy fissioreaktioissa syntyvästä gammasäteilystä ja ketjureaktiosta ylijääneistä neutroneista. Tuo säteily karkaa pommin ytimestä ja läpäisee tehokkaasti kaikki esteet lukuunottamatta paksuja betoniseiniä. Hiroshiman atomipommin tapauksessa noin alle kilometrin päässä räjähdyskeskuksesta olevat ihmiset saivat tuosta pulssista useimmissa tapauksissa valtavat usean tuhannen millisievertin annokset ja heidän kohtalonsa oli sinetöity jo ennen kuin he edes huomasivat tulipallon välähdystä saatika sitten paineaaltoa. Jos he pelastuivat räjähdyksestä ja tulipaloista he kuolivat muutaman viikon kuluessa säteilymyrkytykseen. Säteilypulssiin verratuna toisisijainen säteily radioaktiivisesta saasteesta (”musta sade”) oli useimmilla täysin mitätön. Joulusaarella olleet britit olivat tosin täysin turvassa säteilypulssilta koska he olivat kymmenien kilometrien päässä räjähdyskeskuksesta jonne säteilypulssi ei yllä.

Mites sitten radioaktiivisen saasteen aiheuttama annos? Brittien vetypommeissa suuri osa energiasta vapautui nopeiden fuusioneutronien aiheuttamissa fissioprosesseista ja saastepilvet olivat kymmenenkertaisia Hiroshiman pommiin verrattuna. Brittien puolustusministeriö on tehnyt oman tutkimuksensa ja on sanonut, että dosiometrien mukaan tuhansista saarella olleista 500 henkilöä sai noin 5 millisievertin säteilyannoksen ja 80 henkilöä sai noin 50 millisievertin annoksen ydinkokeiden aikana. Jos oletetaan, että näihin lukuihin voi luottaa niin ne ovat ihmisten normaalisti ympäristöstä saamaan keskimääräiseen vuotuiseen säteilyannokseen verrattuna noin 2-15 kertaisia. Niillä, jotka saivat korkeimmat annokset voi säteilyllä siis mahdollisesti olla hieman vaikutusta syöpäriskiin, mutta tätäkään ei olla seurantatutkimuksissa varmasti todettu. Luvut on myös pistettävä johonkin asiayhteyteen. Nimittäin Suomessa on yhä arviolta 70000 taloa, joissa radon aiheuttaa yli 5 millisievertin annoksen vuodessa asukkaille. Suurin osa näistä taloista on harjualueilla. Radon on suomalaisille Tshernobyliinkin verrattuna keskimäärin yli 50 kertaa vaarallisempi säteilyn lähde ja aiheuttaa arviolta noin 200 keuhkosyöpää vuodessa. Eli varsinkin jos asuu harjualueilla niin kannattaa unohtakaa kaikki vouhotukset Tshernobylin vaarallisista laskeumista sienissä ja kutsua mielummin Säteilyturvakeskus mittaamaan asunnon radonpitoisuudet. Radon tappaa talossa, muttei puutarhassa.

Entä säteilyn vaikutukset seuraavaan sukupolveen? Hiroshimassa huomattiin sikiövaurioita niillä sikiöillä, joiden äidit olivat säteilypulssista saaneet valtavat säteilyannokset. Säteilymäärät radioaktiivisesta saasteesta olivat varsin pienet ja 9 kuukautta räjähdyksen jälkeen normaalia enemmän sikiövaurioita ei tutkimuksissa enää havaittu. Eli väitteitä, että brittien ydinkokeiden aiheuttama säteily aiheuttaisi miesten jälkikasvussa syöpää on hyvin vaikea uskoa. Brittien ydinkokeista on jo 50 vuotta, joten luonnollisesta taustasäteilystä tullut säteilyannos kaikilla operaatioon osallistuneilla miehillä on monin verroin suurempi kuin radioaktiivisen saasteen aiheuttama. Sen takia syövät todennäköisesti johtuvat ihan muusta kuin ydinkokeiden radioaktiivisesta saasteesta, mutta osalla riski on ollut luultavasti hieman isompi. Tarpeeksi iso, että briteissä hallitus saattaa viimein raottaa vähän enemmän rahakirstuaan. Ympäristössä on yllin kyllin kemikaaleja, jotka voivat aiheuttaa syöpää ja valitettavasti syöpä ei koskaan sano, mistä se on tullut, eikä kysymys ole muutenkaan mielekäs muuta kuin todennäköisyyksien tasolla. Tietenkin statistisesti voidaan aina puhua maailmanlaajuisesti kohonneista syöpäriskeistä ja syövän aiheuttamista kuolemista, mutta silloinkin brittien ydinkokeista aiheutuvat doset kalpenevat USA:n ja Neuvostoliiton ydinkokeiden aiheuttamien valtavien saasteannosten rinnalla.

Maailmanlaajuisesti kylmän sodan ydinkokeiden takia ympäristön taustasäteily maapallolla lisääntyi muutaman promillin ja tästä voi laskea statistisesti syöpätapausten lisääntyneen tuhansilla tapauksilla vuodessa koko maapallolla. Joka tapauksessa tämä on merkityksetöntä atomiaseilla Hiroshimassa ja Nagasakissa aiheutettuun suoraan tuhoon verrattuna ja atomiaseiden suurin uhka ihmiskunnalle on edelleen niiden suora tuhovoima eikä niinkään säteilysaaste.

Tällä hetkellä maailmassa arvioidaan olevan ydinaseita edelleen yli sadan tuhannen Hiroshiman pommin verran, näistä suurin osa USA:n ja Venäjän hallussa.

Mainokset