How to Switch a Sub-atomic Bit

Suuri osa fysiikan ja nanoteknologian tutkimusta pyörii sen haasteen ympärillä, että tietojenkäsittelystä halutaan nopeampaa. Mä saan palkkani sen takia, että oon vähän ku luvannu, että tulevaisuudessa bittejä (tai sitten kubitteja) olis tietokoneessa enemmän, ja että ne liikkuis nopeemmin. Tai siis vähän yrittäisin edes jeesata, että niin tapahtuis. Jokaisessa muistitikussa on nykyään enemmän tilaa kuin mitä ensyklopedian tallentamiseen tarvittaisiin. Muistan, että Firenzessä aikoinaan katselin A4-kokoista paperiläpyskää johon oli printattu koko Danten Divina Commedia hyvin pienellä fontilla. Eikä se bittitiheys ollut kuin ehkä jokunen tuhat neliösenttimetriä kohden. En tiedä missä nykyinen ennätys on, mutta muutama vuosi sitten pystyttiin varastoimaan miljardi bittiä neliösenttimetriin ja megakaupalla tietoa saa siirrettyä toiselle puolelle maapalloa sekunnissa. Tätä voi vaikka verrata siihen, että kun mä olin pieni niin lerppulevykkeelle mahtu 170 kilotavuu ja 30 kilotavun ohjelman lataamiseen C64:n ”leivänpaahdin” levyasemalta kului joku minuutti.

Itse Richard Feymann visioi jo 1959 kuuluisassa esseessään ”Plenty of room at the bottom”, että tulevaisuudessa atomi voi edustaa yhtä bittiä. Ajatuksena oli, että jakamaton atomi olisi pienin muistiyksikön koko. Mutta nyt tuo raja on kohta tulossa vastaan, kun mikroprosessorienkin viivanleveydet hätyyttelevät nanometriluokkaa (nykyisin ollaan jo alle 50 nanometrin viivanleveyksissä ja atomien koko on 0.5 nanometriä tai alle). Mitä sen jälkeen kun se raja on saavutettu? Joutuvatko fyysikot sitten työttömiksi kun pienin kuviteltavissa oleva muistivivun koko on käytössä. No, muutama kenties duunistaan huolissaan olevaa tutkijaa Stanfordissa ovat juuri tehneet sen minkä ajateltiin olevan mahdotonta ja tallentaneet tietoa pienempään tilaan kuin 0.3 nanometriä. Näinollen he saavuttivat suuremman datatiheyden kuin mitä yksittäisillä ”atomibiteillä” saataisiin aikaa. Temppu tehtiin kvanttihologrammilla, jossa informaatio ei tallennu suoraan atomeihin tai niiden tiloihin vaan atomien keskinäisiin paikkoihin erään metallin pinnalla. Tällöin atomien elektronien kvanttimekaaniseen interferenssikuvioon voi koodata informaatiota. Kieltämättä homma oli aika vaivalloinen ja vain kaksi kirjainta kirjoitettiin tuolla tarkkuudella. Siinäkin nysväämisessä meni varmaan päiväkausia ja bitti switchaantui siis aika hitaasti. Tästä menetelmästä ei siis ainakaan ihan heti ole tekemään vallankumousta muistitikkumarkkinoilla. Eikä tämä menetelmä myöskään ratkaise sellaisia ongelmia, että lämpöliike, ympäristön säteily ja muut ilmiöt tulevat entistä ongelmallisemmiksi pieniin kokoihin mentäessä ja bitti saattaakin switchaantua ihan itsestään. Kaikesta huolimatta jotkut asiat eivät koskaan muutu, vaikka bittiä saa tungettua tiheemmäksi. Maailmankaikkeuden paras peli on edelleen llamasoftin Revenge of the Mutant Camels. Pelin koko zipattuna jotain 20 kilotavua. 😀

Mainokset

3 responses to “How to Switch a Sub-atomic Bit

  1. Kyl Elite aina yhden karvasen hipin kyhäelmän peittoaa! Ja siinähän ON maailmankaikkeus. !Elite forever!

  2. Elitessä on sama ongelma kuin nethackissä. Alun nopeatempoisen ja yllätyksiä täynnä olevan vaiheen jälkeen peli muuttuu todella yksitoikkoiseksi ja tylsäksi. Addereista ja vipereistä ei oo enää mitään vaaraa kun kaikki kamppeet on kerätty military lasereita ja ecm jammereita myoten.

  3. Sit on jatko-osat päälle… Elite 4 tulee kans joskus. Elä myöskään unohda hopeasijaa: Ultima IV!

Kommentointi on suljettu.