Hulluja nuo gallialaiset

Euroopan hiukkastutkimuslaitoken CERN:in LHC-kiihdytin rakennettiin sen takia, että sillä voitaisiin löytää Higgsin hiukkanen, jota hitufyysikot ovat metsästäneet nyt 45 vuotta. Tuo masiina Sveitsin ja Ranskan rajalla on ollut hajalla viime syksystä lähtien ja uusimpien tietojen mukaan se ei nouse ennen kuin aikasintaan syyskuussa.

Tämä uutinen aiheutti ilmeisesti useita hymyileviä naamoja rapakon toisella puolen Fermilabissa, jossa sijaitsee pienempi Tevatron kiihdytin. Se voi potentiaalisesti myös onnistua havaitsemaan Higgsin ja tarvitsee vain tarpeeksi aikaa datan keräämiseen. Tevatron kerää dataa hitaasti, mutta saavuttaa maalin varmasti kuin kömpivä kilpikonna sadan metrin juoksussa. LHC on taas nopea kuin Akilleus, mutta jos Akilleus jää lähtökuoppiin akillesjänteen katkeamisen takia niin hän ei koskaan saavuta kilpikonnaa, joka vie lopulta voiton (eikö tämä ollukaan se Zenon paradoksi?). Kisa käy siis kuumana ja nyt Fermilabin tutkijat griinaillen väittävät, että LHC:n rikkoutumisen takia Tevatron saattaa ehtiäkin löytämään Higgsin hidun ensin. Mielenkiintoiseksi salaliittoteorioiden kannalta asian tekee myös se, että LHC:n käynnistys myöhästyi sen takia, että LHC:ssa eräissä magneeteissa oli suunnitteluvirhe. Nuo magneetit oli suunniteltu Fermilabissa – sattumaa toki.

Ei tietenkään ollut suunnaton yllätys, että LHC ensin myöhästyi pahasti ja sen jälkeen vielä hajosi ennen kuin kunnolla edes starttasikaan. Vehje on niin monimutkainen, että yksikin pieni fiba (kuten tässä tapauksessa huonosti hitsattu sauma) voi aiheuttaa ison rempan. Lisäksi on mahdollista, että joku ihan oikeasti voi sabotoida koetta. Aikoinaan LHC:n edeltäjä LEP ei jostain syystä noussutkaan huollon jälkeen. Hitu ei vaan liikkunut putkessa. Syyksi paljastui lopulta se, että kiihdytinputkeen oli pistetty kaksi pulloa laageria (!). Sabotöörit olivat pahus vaan tyhjentäneet pullot ennen kuin olivat pistäneet ne tuubiin.

Jos Tevatron vie voiton niin CERN:issä ollaan varmasti kitkerinä, koska tuon noin viiden miljardin euron hintaisen kokeen rakentamista perusteltiin sillä, että se löytäisi Higgsin hidun. Toki sillä voi ehkä muutakin kivaa löytää, mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. Fyysikot ja teknikot tekevät varmasti kaikkensa, että LHC saataisiin kuntoon ja tuotantoajoon, mutta aika näyttää tuleeko LHC:sta niin paljon fysikkaa per investoitu euro kuin toivottiin vai oliko koko projekti vähän liian suuruudenhullu ja monimutkainen ollakseen luotettavasti toimiva. Jälkimmäisessä tapauksessa sitä tullaan ehkä vertaamaan erääseen toiseen Rhone-joen varrella olleeseen gallialaiseen voimannäytteeseen, nimittäin hyötöreaktorilla toimineeseen ydinvoimala Superphénixeen. Tämä oli teoriassa aivan loistava konsepti – reaktori joka tuottaa käytön aikana enemmän fissiokelpoista ydinpolttoainetta kuin mitä se kuluttaa – mutta käytännössä se oli teknisesti hyvin monimutkainen ja sen takia suurimman osan aikaa alhaalla vikojen takia. Suurten käytökustannusten ja uraanin alhaisen maailmanmarkkinahinnan takia se ei ollut kannattava ja lopulta tuo nykyrahassa 10 miljardia euroa maksanut projekti lopetettiin vuonna 1996.

Mainokset