Everything is transitory

Minulta kysytään usein, että olenko sukua sille S:lle. Joudun aina sanomaan, että todennäköisesti en ole. Kun kävin vanhempieni luona isäni lätkäisi nivaskan sukuselvityksiä eteeni. Papereista selviää, että tuon sukunimeni historia on kokonaista kolmen sukupolven pituinen – isoisäni isä oli alunperin Lehtosaari. Ilmeisesti näillä tyypeillä on ollut joku identiteettikriisi, koska hänen isänsä taas oli alunperin Ojantakainen. Sukutaulut ulottuvat papereissa 1500-luvulle asti. Kaikki pohojanmaalaisia. Jostain papereista selvisi, että silloin 1500-luvun lopulla venäläiset hävittivät isänisän…isäni talon jonkun ryöstöretken yhteydessä. Kenties ryöstöretkellä on ollut jopa äidinisän…isäni koska äidinisän sukulaisia on tullut Suomeen Venäjän Kostromasta.

Kysyin asiasta enoltani, etenkin minua kiinnosti vanhat valokuvat. Niitä löytyikin noin kenkälaatikollinen. Ajattelin, että noinko vähän viidestä sukupolvesta on sitten jäänyt jäljelle – tuohon laatikkoon olisi mahtunut vain lasten kengät. Isoisänäidin ylioppilaskuva. Hänen opiskelukavereidensa kuvia, joista kukaan ei enää tiedä keitä he ovat. Paksuposkisia lapsia Kostromassa. Muutama mugshotin näköinen kuva. Outoja hassuja hattuja 1870-luvulla. Kertomuksia ja anekdootteja. Kuinka äidin isoisä kuoli espanjantautiin 1918. Isoisän äiti teki kuulemma hyvää fudgea jouluksi. Merirosvon näköinen äidin isoäiti. Isoisän isotäti I., vanhapiika, joka näyttää iloiselta ja lempeältä jokaisessa valokuvassa. Apteekkari se ja se. Pelottavan näköinen täti Kalista. Kuinka W:n pojat olivat kiivasluonteisia ja lensivät pihalle koulusta, koska joutuivat riitoihin opettajiensa kanssa. Sitten joku orjapiiskurikin: isoisän isoisästä tiedetään aika paljon sen takia, että hän oli rangaistuskomppanian komentaja ennen Oolannin sotaa ja valvoi Bomarsundin linnoituksen rakentamista. Hän menetti sotilasarvonsa oikeudenkäynnin jälkeen ja joutui engelsmannien sotavangiksi sodassa. Myöhemmin hänen poikansa kunnostautui sortovuosien aikana oikein panslavistina ja Bobrikovin sihteerinä.

Useat varhaisimmista valokuvista olivat jo haalistuneet lähes näkymättömiin. Parisataa vuotta lisää ja jäljellä on vain valkoisia valokuvalevyjä.

Mainokset

4 responses to “Everything is transitory

  1. Tota Kostroma-juttua en ollutkaan kuullut. Eikös Helena Saarikoski tehnyt tuon isän sukuselvityksen silloin aikoinaan?

Kommentointi on suljettu.