Comme si, comme ça

Ennen wanhaan kun haluttiin keskustella viimeisimmistä tuloksista toisen fyysikon kanssa istuttiin kirjoituspöydän äärelle ja kirjoitettiin kirje, joka ei muodoltaan paljon eronnut nykyään julkaistavista lyhyistä papereista. Itte asiassa moni julkaisun nimi sisältää edelleen sanan kirje (”letter”). Myöhemmin kirjeenvaihtoja voitiin julkaista kirjoina The Collected Letters of A. Zweistein tjsp. Mutta nyt on nyt ja kun halutaan jutella toisten fyysikoiden kanssa tehdään jompi kumpi seuraavista 1) ei jutella. Pöllii kuitenkin tulokset ja julkaisee omalla nimellään 2) heitetään maililla jotain ympäripyöreetä. Pohdittiin kaffepöydässä minkälaisia kirjoja tulisikaan e-maili-kirjeenvaihdosta. The Collected E-mails of N. N. Tulisiko kirjassa olla mukana myös postilaatikkoon saapunut spam? Seuraava alan ykkösjulkaisu ”Physical Review E-mails”?

Lähestyy tuo hetki kun erinäiset tahot päättävät miten suhtautua noihin kirjoittamiini hakemuksiin. On kolme vaihtoehtoa. Rahaa joko tulee tai sit ei tule. Se kolmas vaihtoehto on jonkinlainen varasija. Tällä hetkellä tunnistan tosin vahvasti merkkejä muutoksen tarpeesta. Nimittäin olo on kuin olisin jo antanut kaikkeni fysiikalle. En pysty enää laskemaan mitään uutta. Haukottelen, kun joku innoissaan käy vaihe vaiheelta läpi jotain laskua. Teen tynkäpäiviä. Katson kuinka vihreetä ruoho on aidan toisella puolella muilla tieteen aloilla. Kenties tämä on jonkinlainen scientist’s block.

Pidin puheen osastolla tuloksistani ja paikalle saapui kohtuullisen suuri yleisö. Mutta havaitsin saman asian kuin ex-pomoni G., joka esitteli vastaavia tuloksia viime syksynä Tokiossa: aika ei ole vielä kypsä. Joku sanoi, että mikset menisi esittelemään näitä tuloksia Regensburgiin, jossa teoriaasi voitaisiin ehkä testata. Joku toinen sanoi, että viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on valtavan duunin jälkeen todistettu, että kaikki palapelin palat toimivat erikseen, mutta nyt tulet pokkana sanomaan meille, etteivät palat sovi yhteen. Sanoin, että juuri näin väitän, joten keksikää joku uusi idea. Kukaan ei usko. Mutta en voi tarjota mitään parempiakaan todisteita ja voin olla väärässäkin. Fysiikan kannalta jopa toivon, että olen väärässä. Mutta tällä hetkellä tämä on täysin pattitilanne ja todennäköisesti asia unohdetaan kunnes se keksitään uudestaan vuosien kuluttua (jos paloja ei olla saatu silloin vieläkään sovitettua yhteen). Ei mitenkään harvinainen tilanne tällä tieteen alalla. Mutta mitä sitten teen sen ajan, pyöritänkö peukaloita. En voi samaa paperia uudestaankaan julkaista.

Ihan kuin kuorrutuksena tähän kakkuun luin D. Gross et. al.:in kirjoittaman paperin ”Most quantum states are too entangled to be useful as computational resources”. Fyysikot ovat kymmeniä vuosia koettaneet luoda kvanttitiloja jotka olisivat täysin kytkeytyneitä (vai pitäiskö sanoa sotkeutuneita), jotta voitaisiin rakentaa kvanttitietokone. Ja nyt tämän paperin kirjoittaneet heebot tulevat ja naamat kirkkaina sanovat, että itse asiassa ei se oikein skulaa sillä tavalla. Vieläpä väittävät, että lähes kaikki kytkeytyneet kvanttitilat ovat käyttökelvottomia. Tämä ei ole tosiaankaan hyvä uutinen kvanttilaskennan parissa hääränneelle jengille. Paha paperi. Kenties se voidaan työntää hetikohta jonnekin limboon asustamaan. Vain kärpäsen surinaa korvissani.

Mainokset

One response to “Comme si, comme ça

  1. Hehhee. Kollegat täällä puuhastelee paprun parissa, joka periaatteessa tarkoittaisi sitä, että huomattavan osan viimeisen kymmenen vuoden aikana ilmestyneistä fMRI-papruista (mukaanlukien aika niiden omaa) saa pistää roskiin. Enpä haluaisi olla niiden housuissa.

Kommentointi on suljettu.