Puolimaraton

Juoksin päivällä tuollaset vähän päälle 21 kilsaa (eli 1/2-maratonin), kun en muutakaan keksinyt. Muuten oli kyllä nautinnollista paitsi ensimmäiset 10 kilometriä, koska en ollut lämmennyt vielä, sekä viimeiset 11 kilometriä, koska klabbit alko piiputtamaan. Mutta pitkänmatkan juoksun idea onkin, että se ei ole mikään huvireissu, varsinkaan tällä minun ruumiinrakenteellani ja pikemminkin anaerobisiin lajeihin soveltuvilla lihaksillani. Niin kuin aiemmin kirjoitin Murakamin mielestä kukaan ei juoksisi tälläisiä matkoja, jos se ei sattuisi.

Aika oli 2 tuntia 20 minuuttia, joka on ihan millä tahansa mittapuulla mitattuna aivan surkea tulos. Joku asiaa enemmän harrastanut voisi jopa kysyä, että juoksinko käsilläni vai mikä tuli. Tällä hetkellä kroppa ei varmaan kestäisi täyttä maratonia paitsi ehkä originaalina versiona Pheidippidesin tyyliin. Ehkä sit myöhemmin sen aika. Mutta ihan sama, pääasia on, että tuli juostua ja osoitettua itselleni, että olen nippa nappa muutenkin olemassa kuin näin virtuaalisesti. 🙂

In other developments: Soitin mummolle ja juttua riitti. Ja sit hän lopulta päätyi muistelemaan sota-aikoja, silloin kun isoisä oli viisi vuotta poissa ja tuli loukkaantuneena takaisin aivovamman kanssa. Toivoi kovasti, ettei meijän sukupolvi tarvis sotaa nähdä… Ja näinhän se on, vaikka pasifismi ei nykyään ole kovasti muodissa enää – korkeintaan ”vasemmiston haihattelua”. Elämä menee sykleissä.

Advertisements

6 responses to “Puolimaraton

  1. Hyvä kun soitit mummolles.

    Tänään oli Rotterdamin maraton ja joku maailman nopein maraton tuli taas juostua. Ehkä tuollainen +13 astetta eikä pahemmin tuulta on sitten optimaalinen keli?

  2. Tänäinen +8 ja pilvistä Lundissa oli kyllä ihan optimaalinen juoksemiseen. Pysty t-paitasillaan juokseen eikä juomaa menny ku litra.

  3. Kummallista touhua. Mä kannatan edelleen avaruusmörköteinileffa Facultysta lainaamaani periaatetta: people shouldn’t run unless they’re being chased.
    Ei että sitä pystyiskään tällä hetkellä juoksemaan, mutta ihan yleisemminkin.

  4. Juokseminen on itsensäruoskintaa muistuttavaa ruumiin rääkkäämistä. En juoksisi vapaaehtoisesti edes 10 kilometriä. Jos uhkaltaisiin vankilatuomiolla ja/tai maastokarkottamisella niin silloin ehkä, ja yrittäisin vielä puijata puolimatkassa. Juokseminen ei ole ihmisten hommaa. Luonto ei tarkoita, että me juoksisimme. Se kuuluu jollekin muulle eläinlajille. Tosin sitten kun se alkaa sattumaan oikein kunnolla niin sitten ruumis palkitsee mukavalla luomu-morfiinijohdannaisella.

    Hyvä kun soitit mummolle. Täytyy itsekin pirauttaa.

Kommentointi on suljettu.