Arvio: Westvleteren 8

Sanotaan, että ainoastaan Westvleteren panimon oluet ovat ihka-autenttisia trappistioluita. Koko tuotanto- ja myyntiprosessin hoitavat P. Sixtuksen luostarin trappistimunkit Westvleteren kylässä Belgiassa. Nappasin Westvleteren 8:n mukaan Amsterdamista the Cracked Kettlestä viime viikonloppuna ja korkkasin sen

Sinikorkki Westvleteren 8.

Sinikorkki Westvleteren 8.

korkeiden odotusten kanssa. Odotin, että olut olisi hieman laimeampi versiota Westvleteren 12:sta, joka on kasin legendaarinen palkintoja ja awardeja voittanut isoveli, mutta erehdyinkin täydellisesti. W8 on nimittäin aivan loistava olut. Maku on tumma ja vienon yrttinen. Se on hyvin pitkä ja monimutkainen eikä missään vaiheessa petä makuhermoja. Vaahto on kermaista ja oluen sihinäkin on gregoriaanista korville. Jos tätä vertaa W12:een niin kyseessä on todellakin hieman kevyempi tuote (alkoholiakin on vain 8%), mutta tuotteiden vahvuudet ovatkin aivan eri piirteissä: W12 on raskas ja täyteläinen, W8 puolestaan ketterä tour de force. Tavara kuulemma paranee vanhetessaan, mutta en malttanut odottaa kypsymistä paria päivää pitempään. Olutta on jälkikäytetty pulloissa, joten pohjan hiivasakan voi oman maun mukaan joko juoda tai olla juomatta. Itse en yleensä tykkää pohjasakan mausta, joten kaadoin sen siis pois vaikkakin sydämeni särkyi, kun näin hyvän oluen valuvan alas viemäriin.

Tämä olut on todellakin harvinaista herkkua, sillä jos haluat ostaa sitä joudut pyhiinvaellusmatkalle tuonne P. Sixtuksen luostariin. Panimon tuotanto on hyvin rajoitettua (vain 4750 hl vuodessa) ja tuotteita on myynnissä vain luostarissa ja sen yhteydessä olevassa kahvilassa ja visitor centeristä. Ja jotta ostaminen ei olisi ihan liian helppoa niin korit pitää varata etukäteen soittamalla munkkien ”olutpuhelimeen”. Mutta onneksi ylläoleva on vain se oikeaoppinen versio oluen ostamisesta. Todellisuudessa olutta voi joskus silloin tällöin löytää muualtakin, jos hyvä säkä käy. Jotkut yriteliäät kapakoiden tai olutkauppojen omistajat käyvät ostamassa joskus korillisen tai kaksi luostarilta (se maksimi mitä voi kerralla ostaa) ja myyvät pullot edelleen ylihinnoiteltuina. Periaatteessa munkit rypistävät otsaansa tämänlaiselle harmaalle kaupustelulle, mutta sitä en tiedä onko käytännössä mustanpörssin pullon ostaminen syntiä vai ei – ja jos on niin kuinka monta vuotta joutuu kiirastulessa juomaan Lapparia per maan päällä nautittu pullo Westvletereniä.

Ne jotka vannovat liberaalin markkinatalouden nimeen havaitsevat kenties oluessa pienen katkeran sivumaun. Vaikka oluen suosio on melkoinen munkit eivät suostu kasvattamaan tuontantoaan, eivät juurikaan anna haastatteluita eivätkä mainosta tuotteitaan mitenkään. Pulloissa ei ole edes etikettejä, olutlajit tunnistaa vain erivärisistä korkeista. Kun munkeilta kysyttiin asiasta he vastasivat, että sorry, me pannaan tätä olutta niin paljon, että saamme tarpeeksi fyrkkaa yksinkertaiseen elämiseen, ei enempää, eikä vähempää. Siis täh? Eikö markkinamekanismien lait säätelekään kysyntää, hintoja ja tarjontaa? Näille harmaahupuille ei siis kelpaa raha, onko tämä edes kestävää kehitystä? Mutta munkit ovat luoneet oman alakulttuurinsa ja yksinkertaisesti kieltäytyvät tottelemasta markkinavoimia.

Ja sitten lopuksi se wiimeinen tuomio: Westvleteren 8:lle viisi tähteä
ja yksi sädekehä.

Advertisements

4 responses to “Arvio: Westvleteren 8

  1. Ehkä parhaiten kirjoitettu olutarvostelu evö.

    Nyt vaan pitäis päästä tuotteeseen käsiksi. Tarjoilija – lentolippu!

  2. Petri vinkkasi minulle tämän arvostelun, ja täytyy sanoa että kyllä tuo kuulostaa iiiiiiihanalta. Haaveissa on pitkään ollut olutmatka Belgiaan luostarioluiden sekä lambic-oluiden pariin.

Kommentointi on suljettu.