Poppinappi

Ennen mp3-soittimet olivat tikkumaisia, mutta nämä nykyiset kapineet ovat pikemminkin nappeja tai laattoja. Ne ovat jo melkein liian kevyitä ja pieniä niin, että unohtuvat helposti taskuun kun laittaa housut pesukoneeseen. Tämäkö on kaiken kehityksen päätepiste nyt? Kaikki on jo keksitty ja saavuttanut optimaalisuuden. 🙂 Ostin tuossa pari viikkoa sitten muutamalla kolikolla Difrncen kiiltävänhienon pinkin (kawaii!) poppinapin, joka on Applen Shuffle-kopio ja syö gigan verran musaa. Liiankin paljon mun tarpeisiini eli lähinnä tahdittamaan juoksulenkkiä. Vaihdoin tosin napin mukana tulleet metallisilta kuulostaneet nappikuulokkeet sonyn laadukkaampiin naruihin. Napin käyttöliittymä on kyllä vähän liiankin pelkistetty. Ei edes numeronäyttöä vaan

Poppinappi

Poppinappi

joutuu napeilla kelaamaan kunnes haluttu biisi sattuu tulemaan kohdalle. WAV ja mp3 ainoat tuetut formaatit. Usbkin on kaapelin päässä. Mutta kaikkea ei voine vaatia näin huokeasti hinnoitellulta tuotteelta.

Kiitämme: hinta, olematon koko ja paino. Moitimme: alkeellinen käyttis. Sanoisin kolme tähtee, mutta ihan okei, saahan siitä vaikka usb-muistin sit kun käyttis alkaa risoon liikaa.

Napin sisältö? Friikkinä oon kuunnellut nyt vuosia lähinnä vain wanhaa musiikkia. Siis barokkiklassinenkin on jo useimmiten aivan liian modernia mun makuuni. Suurin osa napilla tällä hetkellä olevasta tavarasta on renessanssin vokaalimusiikkia noin 1500-luvun alusta tai puolivälistä. Tuolloin musiikissa tapahtui jonkinlainen monimuotoisuuden räjähdys. Jos mennään 1400-luvulle, niin jengi ei vielä oikeen osannut (tai pikemminkin halunnut) puhdasoppisuuden takia käyttää vapaasti kaikkia musiikillisen ilmaisun toolboxissa olevia pirullisinakin pidettyjä välineitä. Toisaalta kun lähestytään 1600-luvun puoliväliä niin valitettavasti musiikki tavallaan taas köyhtyi kanonisoituun tonaalisuuteen ja karsittuun välineistöön. Boring! Suurin osa renessanssipopista on vokaalimusiikkia, mutta en pidä tätä juurikaan valtana puutteena. Mikä onkaan kauniimpi instrumentti kuin ihmisääni?

Vanhasta musiikista, etenkin barokkia edeltävästä, sanotaan usein, että se kuulostaa ’väärältä’. Harmoniakulut ovat ’hämääviä’, melodiset moodit kuulostavat ’epäloogisilta’ ja rakennekin on liian ’monimutkaista’. Tämä on tietenkin totta, jos näitä biisejä kuuntelee nykymusiikin tonaliteetin syövyttämin aivoin. Mutta kun aikansa on kuunnellut tätä vanhaa kamaa niin, avot, sumu hälveneekin ja näkökenttä selkenee. Tässä onkin oikeastaan se musiikin magia. Se voi kertoa ihmisestä paljon enemmän kuin mitä ennakkovaikutelmasta saa irti. Pienen kärsivällisyyden kanssa siitä voi löytää aikakoneen johonkin, miltä maailma ja ihminen näyttävät rinnakkaistodellisuudessa, missä nykyiset itsestäänselvyydet on korvattu toisilla itsestäänselvyyksillä.

Soittolistan kärjessä näyttää olevan tällä hetkellä Josquin des Prez : löytyy läjä motetteja ja antifoneja kuten pehmeästi virtaava Ave Nobilissima (juuri sopiva juoksemiseen), Inviolata ja Praeter Rerum Seriem. Näiden lisäksi suuremmat kokonaisuudet missa Benedicta es ja l’homme armé super voces musicales. Sitten Ensemble Jannequinin nauhoittamina ranskalaisia chansoneita, aikansa bestsellereitä, kuten rakkaudenkipeä Tenez moy en voz bras, nerokas Faulte d’argent, frottolatyylinen Scaramella ja söpö Petites camusettes. Suosittelen. Palestrinasta en juurikaan piitaa, koska se on jäykän puhdassointista, mutta sen sijaan Henrik VIII:n hovissa luuhanneen Thomas Talliksen 40-ääninen Spem in alium on musiikillinen labyrintti, jota kuuntelee parhaiten choralWikista printatun scoren kanssa.

Jotain uudempaakin löytyy: Wanda Landowskan sovittama ja cembalollaan soittama ’The Hop’, vanha häätanssi levyltä ’Dances of Ancient Poland’. Lisäksi Bachilta muutama Goldberg-muunnelma ja kromaattinen fantasia ja fuuga niin ikään Wandan soittamana. Nämä levytykset o tehty 30-luvulla ja gramofonin rahina kuuluu olennaisena osana kuunteluelämykseen. Wandan tulkinta kaikessa epäortodoksisuudessaan räjäyttää tajunnan seinille ja fuuga puskee eteenpäin niin, että biisin lopussa huomaakin pulssin hakkaavan kahtasataa.

Mainokset