Bodhisattvacaryavatarablabla

Olen lueskellut Mahajana-buddhalaisuuteen kuuluvaa Shantidevan kirjoittamaa runoa Bodhisattvacaryavatara (”opas boddhisattvan tyyliseen elämään”). Shantideva opetti Nalandan yliopistossa koillis-Intiassa 700-luvulla, tosin ”yliopisto” pitää tässä yhteydessä tulkita vähän väljästi. Dalai Lama käväisee Hollannissa kesäkuun alussa (T osti lipun sessioon) ja antoi kappaleen tuosta opuksesta kotiläksyksi. Nämä intialaiset runot ovat siinä mielessä vähän haastavia luettavia, että useimmista sanoista ja käsitteistä voisi pitää tunnin mittaisia luentoja, koska länsimaisen kulttuurin happattamille aivoille ei löydy kovin luontevia ja tarkkoja käännöksiä. Mutta onneksi on-line käännöksessä on mukavat pikaselitykset ja kommentteja löytyy tietenkin DL:n ja muiden kirjoittamina.

”Boddhisattva” runon nimessä saattaa kuulostaa suunnilleen joltain intialaiselta  epämukavan näköisessä istuma-asennossa kököttävältä irvistelevältä buddhanpatsaalta. Mutta oikeastaan se tarkoittaa yksinkertaisesti vain sellaista ihmistä, joka on kehittänyt pysyväksi päämääräkseen kaikkien ihmisten (ja elukoidenkin) johdattaminen pysyvään onnellisuuteen. Saattaa kuulostaa helpolta, mutta onkin vähän kinkkisempi juttu. Siis ainakin, jos ajattelee pitää sellaisen päämäärän pidempään kuin sellaset 10 sekunttia. Buddhalaisuuden mukaan nimittäin kaikenlaiset voimat elämässä kusettavat meitä täysillä koko ajan niin, ettemme ymmärrä omaa kestävää etuamme saatika sitten muiden etua. Eikä tässä ole kysymys vaan ihmisten tyypillisestä lyhytnäköisyydestä vaikka ilmastonmuutosasiassa vaan ylipäätänsä siitä, että ihmiset tietämättömyyden, heikkouksien, harhojen, naiiviuden, riippuvuuksien ja mielihalujen takia teemme onnettomia pieniä valintoja kaiken aikaa. Monet länsimaissa kasvaneet ihmiset pitävät tätä buddhalaisuuden peruskäsitystä loppujen lopuksi aika rakentavana. Siis ihmiset eivät tapa ja terrorisoi toisiaan sen takia, että olisivat ”pahoja” vaan pikemminkin sen takia, etteivät ymmärrä parastaan. Ihmiset ovat kuin nahistelevat pienet lapset, jotka tappelevat verissäpäin siitä, kuka saa leikkiä isoimmalla pikkuautolla. Heistä on outoa, että aikuisten mielestä pikkuauto ei ole asia, jonka takia kannattaa vetää toista turpiin. Shantidevan opus tarjoaa jonkinlaisen reseptin miten rakentaa boddhisattvan mentaliteetti ja tunnistaa kaikki ne näkymättömät voimat, joiden räsynukkeina muuten olisimme.

Yleensä maallistuneiden länkkäreiden on helppo hyväksyä suuri osa buddhalaista filosofiaa, mutta samsara on useille liian kova pala nieltäväksi. Se tavallinen tarina (ilman yliluonnollisia ilmiöitä) on se, että ihmisen elämä alkaa, kestää hetken ja päättyy. Sen jälkeen sitten on ’ei mitään’ – eikö se näin mene? Pitkän aikaa ajattelin, että samsaraa on mahdotonta hyväksyä ja sen mukana kaatuu koko buddhalaisuus. Toki buddhalaisuus joutaisi romukoppaan, jos joku pystyisi osoittamaan, että elämä jatkuisikin ’ei missään’ (mitä se sitten tarkoittaakin) tai sitten jossain pilven reunalla. Mutta buddhalaisuus on kuitenkin filosofia, jolla on jalat tukevasti maassa. Pähkäilin asiaa pitkään. Ajattelin, että onhan nyt piru vie asian oltava jotenkin päin ja jossain kulmassa. Päädyin sitten siihen tulokseen, että samsara pitää kyllä heittää shredderiin sanan naiivissa merkityksessä, mutta vertauskuvallinenkin merkitys riittää siihen, että buddhalaisuuden perusperiaatteet pätevät: elämänpyörä pyörii eikä ihminen voi valita sitä, minkälaiseen elämään syntyy. Tämän takia myötätunto on niin tärkeää. Juoksemme kaikki samassa elämänpyörässä kuin hamsterit. Joku saattaa tietenkin älähtää, että eikö ihmisellä ole kuitenkin vapaa tahto. Kenties on, kenties ei, sillä ei ole merkitystä. Tämä filosofia keskittyy tekemään havaintoja siitä, miten elämä keskimäärin etenee ja miten sen voimat keskimäärin vaikuttavat. Se on ainoa asia, mikä merkitsee tuhansien vuosien aikaskaalalla ja miljardien ihmisten elämässä.

No, elämän realiteetit tulevat vastaan, tahdoinpa tai en. Korkeintaan tässä voin pitää itseäni 1/4 buddhalaisena ja sekin saattaa olla vähän turhan yläkanttiin.

Advertisements

9 responses to “Bodhisattvacaryavatarablabla

  1. ”ihmisen elämä alkaa, kestää hetken ja päättyy. Sen jälkeen sitten on ‘ei mitään’ – eikö se näin mene? Pitkän aikaa ajattelin, että samsaraa on mahdotonta hyväksyä”

    Ymmärsinköhän mä oikein? Että sun on vaikea hyväksyä se, että ihmisen elämä alkaa, kestää hetken ja päättyy? Vai vaikea hyväksyä että jokin porukka esittää sen totuutena?

    Kummin päin vain, ei musta tuo kuulosta ollankaan oudolta. (Paitsi siinä mielessä, että kun on oikein hidon tylsää, hetki ei todellakaan tunnu kovin lyhyeltä. Esim Kansallisteatterissa.)

  2. Zepa: Samsarahan tarkoittaa ainakin näin naiivisti ajateltuna sitä, että seuraava elämä sitten vaikka sikana, jos oon porsastellut tai sitten vähän onnellisemmissa oloissa, jos on paremmat karmat. Tätä on vähän vaikeata hyväksyä, koska pitäisi olla joku mekanismi, joka linkittää tietoisuudet toisiinsa, mutta tätä ei ole löydetty eikä se kuulosta loogiseltakaan. Idea oli, että metaforana tuo tietenkin toimii ja se riittääkin kyllä mielestäni buddhalaisuuteen.

    Jos taas puolestaan ajatellaan länsimaista kulttuuria, niin se on historiallisista syistä niin yksilökeskeinen, että ajatellaan usein, että tietoisuus jatkuisi elämänkin jälkeen. Vaikka maallistuneisuus on kuorinut pois uskomuksista kaikki pilven reunalla istuskelut, länkkärille on kuitenkin aika vaikeaa päästää irti ajatuksesta, että tietoisuus jatkuisi elämänkin jälkeen. Se, että se jäisi jonnekin tyhjöön leijumaan on tietenkin yhtä pöhkö kuin se, että se navigoisi jonnekin sikalan suuntaan.

    Ihmisellä on voimakas tarve kuvitella tietoisuutensa olevan jopa reaalisempi kuin tämä maailma, joka johtaa noihin absurdeihin kuvitelmiin oman tietoisuuden jatkuvuudesta. Ja ajatelkaa kaikkia kummallisia pohdintoja, että syntyykö puun kaatumisesta ääni, jos sitä ei kukaan havaitse. Pidän kuitenkin juuri tätä tietoisuuskeskeisyyttä erittäin hyvänä todisteena sille, että tietoisuus on todellakin suurimmaksi osaksi illuusio.

  3. ”Pidän kuitenkin juuri tätä tietoisuuskeskeisyyttä erittäin hyvänä todisteena sille, että tietoisuus on todellakin suurimmaksi osaksi illuusio.”

    Todella mielenkiintoinen ajatus. Osaatko/jaksatko tarkentaa?

    PS: Menin Zepan tavoin sekaisin samsara-osuuden suhteen, mutta kommentti selvensi.

  4. Aaaokei, en ottanut huomioon ajatusta ”urakierrosta” ja tietoisuuden jatkumisesta. Mulle kelpaisi näkymä sellaisena kuin alunperin sen esitit, eli ekana eletään vähän aikaa ja sitten se on loppu. Tai siis tää niinq menis järkeen.

  5. Pave, Zepa: Tietoisuuden merkitys tuntuu tosiaan olevan liioiteltua ainakin länsimaisessa kulttuurissa. Siis jo se, että sanotaan ”eletään vähän aikaa ja sitten se on loppu” on jo äärimmäisen tietoisuuskeskeinen lause, eikö? Eihän maailma mihinkään kuitenkaan katoa. Materian olemassaolo ja pysyvyys ovat aika kiistattomia nykytiedon valossa, mutta tietoisuus, aistihavainnot, muisti yms. ovat kaikki hyvin häilyviä ja muuttuvat koko ajan. Ja sitten kuitenkin tämän jälkimmäisen olemassaoloa pidetään usein lähtökohtana (”ajattelen, siis olen” = kaikki muu voi olla kyllä kusetusta, mutta tietoisuus on ainakin olemassa) ja koko filosofian perusta pistetään kokonaan sille. Täytyy olla siis jokin syy, että näin tehdään.

    Buddhalaisessa filosofiassa ajatellaan, että tietoisuus on illuusio, jonka täytyy olla liioitellun vahva, koska muutenhan se paljastuisi heti fuulaksi. Ja tämähän on minusta ihan järkeenkäypä selitys. Tietoisuudella on varmasti evolutiivista hyötyä, joten tietoisuuden täytyy tuntua hyvin todelta. Asiaa voi kyllä periaatteessa testata aivokuvauskokeilla. Esimerkiksi se jo tiedetään, että aivokuvissa näkyy aktivaatiota tietyillä aivoaluilla ennen kuin tulemme tietoisiksi vaikka jostain valinnasta minkä ”itse teemme”. Nämä koetulokset ovat tietenkin aika tulkinnanvaraisia, mutta ainakin ovat sopusoinnussa sen kanssa, että tietoisuus on seuraus eikä syy.

  6. Hehei täällähän suorastaan filosofioidaan! Hei Henkka voisit vaihtaa vaikka tieteen alaa noin lennosta. Mitä seuraavaksi? Onko elämässä järkeä vai onko kaikki vain yhtä ja samaa virtausta ajassa? Tuota voisi käydä kysymässä (ex-isä) Mitrolta vaikka tänään Porin torilla…

  7. Petri: Mutta mitä sinä tarkoitat järjellä..? 🙂 Ai, Mitro on vaalikiertueella Porrin torrilla. Onks sillä mitään oikeata vaaliteemaa, siis jotain muuta kuin se normaali Wagnerimainen ”verot alas, tuet ylös!”

  8. Äh, ja entä ”elämällä”? Eks nää pohdinnat aina johda lopulta siihen, että ”on ihan mukavaa istua terassilla kesäkuumalla kylmä olutlasi vieressä ja katsella kun kukat kasvavat”. Herra Buddha taisi päästä samaan johtopäätökseen kun kaveri kasvatteli vararengasta jossain Indus-joen varrella vuonna X. Mitro lohkaisi tänään Porissa, että ”ihmiset ovat loppujen lopuksi toisilleen elintarvikkeita”. Että siinäpä viisautta kerrakseen.

  9. Petri: Noniin, Buddhakin tiesi, että kultainen keskitie on valttia: keskiolut, keskilämmin keli (ei liian kuumakaan saa olla) ja lähestyvä keski-ikä. Noi ku on niin kyllä se omena putoaa päähän ku istuskelee boddhipuun alla. Eiku.

Kommentointi on suljettu.