Pitkän päivän ilta

Ishiguromainen otsikko siitä, että tää päivä on 30-tuntinen. Aurinko ei laskenut lentojen aikana kertaakaan, ei mennessä eikä tullessa. Mennessä reitti ”koukkasi” napapiirin pohjoispuolelta yön aikana. Täällä Museokadulla ihmettelen nyt pöljänä jetlägin kourissa, että kuinka se aika niin nopeasti taas meni. Jetlägin lisäksi vaivaa taas jonkinlainen kaiherrus. Japani tuntuu kotoisalta ja sen harmoniaa, joka ulottaa lonkeronsa joka paikkaan japanilaisessa kulttuurissa ja elämässä, jää aina kaipaamaan. Ehkä japanilaiset näkevät jotain samanlaista Suomessa, vaikkakin hieman eksoottisemmassa muodossa, ja sen takia tungeksivat turisteiksi tänne.

Tulomatkalla näin lentokoneessa Fujin huipun nousevan matalien pilvien yläpuolelle. Koska viimeksi näin Fujin alarinteet yläpilvien alla niin nyt voin kai sitten sanoa, että olen nähnyt yhden kokonaisen Fujin. Matkamuistoiksi tarttui pala Owakudanin tulivuorta, yksi susuwatari, Softbankin hieno Otoosan-viuhka, vino pino Fuji-filmiä (halvalla kun sai Shibuyan Bikkukamerasta), sobaa, junmai-sakea ja matcha-jauhetta jäätelöä varten. Mustat kananmunat, kurotamagot, söin jo pois. Jälkeenpäin luin, että nuo munat ovat kuulemma uskomuksen mukaan niin maagisia, että niillä voi pidentää ikäänsä 7 vuotta/syöty muna. Kuitenkin sanotaan, että enempää kuin kaksi ja puoli munaa ei kannattaisi syödä. Syytä en saanut selville, mutta kenties vaarana on se, että ahnehtiessa ikää karttuu näin enemmän kuin ihmisen luonto sallii ja muuttuisin lopulta undeadiksi? Epäonnekseni mässäilyni riistäytyi käsistä ja hotkaisin kokonaista neljä munaa. Syötyä ei valitettavasti saa syömättömäksi. Jos muutun joskus vaikertelevaksi nosferatuksi niin tiedätte siis nyt syynkin.

Huomenna sit mökille. Ensin pitää hoitaa miljoona asiaa, koska kesäkämpän vuokrasoppari loppuu mökkeilyn aikana.

Mainokset