Ypres

Käväistiin Belgiassa alkuviikosta tarkoituksena ostaa munkeilta kaljaa, mutta kun päästiin perille ja oltiin jonottamassa tiskille niin heidät varastot loppuivatkin nenän edessä ja jäätiin nuolemaan näppejämme. Ajateltiin kuitenkin, että ei me tänne asti tultu vaan kääntymään ja katsottiin karttaa, että mitä olisi lähimaastossa. Ypres oli aivan kulman takana ja kun kerran Hiroshimassa ja Theresienstadissakin oltiin käväisty niin päätettiin, että miksei mentäisi katsomaan mitä uutta länsirintamalta.

Ypres on pieni kaunis kaupunki, joka oli I maailmansodan Flanderin taisteluiden keskipisteessä ja tuhoutui lähes täysin. Taistelut olivat verisiä, koska brittijoukot olivat pahassa pussissa ”puolimotissa”, joka päätettiin murtaa suurhyökkäyksillä. Ypresin taisteluissa otettiin käyttöön sinappikaasu ja Passchendaelin kylän taistelu 1917 on taas surullisenkuuluisa mudasta, sateesta ja piikkilangasta, jossa brittien hyökkäys eteni keskimääräisellä vauhdilla 20000 kuollutta/kilometri. Saksalaisten puolella taisteli mm. muudan A. Hitler.

Ajattelin, että miltä tuntuisi elää kaupungissa, joka lähinnä assosioidaan mielettömään teurastukseen ja taisteluihin, joissa kuoli noin miljoona nuorta miestä. Britit pyhiinvaeltavat yhä tänne tutustumaan paikkaan jossa heidän isoisänsä kaatuivat. Heille löytyy fish&chips ravintoloita ja matkamuistomyymälöistä voi ostaa itselleen vaikka aidon Vickersin konekiväärin. Kirjakaupoista pystyi ostamaan reproja sodanaikaisesta etulinjan ”Wipers times” lehdestä (sis. mm. sääennusteita: ”klo viidestä klo yhteentoista sumua, sitten itätuulta ja pakkasta klo kahteen iltapäivällä, tämän jälkeen kloorikaasupilviä iltaan asti”). Erään kaupan ovessa on muistokirjoitus viimeiselle Ypresin brittiveteraani, Harry Patchille, joka kuoli tänä vuonna. Pääkadulla on Menin gate memorial, johon on kaiverrettu 54000 brittisotilaan nimet, joita ei koskaan löydetty (lukua voi verrata siihen, että Talvisodassa kuoli 25000 suomalaista). Osa meni liian pieniksi palasiksi, osa hukkui elävältä eturintaman mutaan. Eräässä seppeleessä oli muistokirjoitus ”Isoisäni N. N. muistolle, jota en koskaan tuntenut, mutta jonka nimen perin”.

Eiköhän tästä reissusta opittu se tärkein opetus mitä matkailusta saa irti. Ei se, että ihmiset olisivat niin erilaisia eri maissa vaan se, että ihmiset ovat piru vie aivan samanlaisia joka puolella maailmaa.

Advertisements

3 responses to “Ypres

  1. Ypres oli paha juttu, mutta Somme se vasta olikin rajua meininkiä. 1.7.1916 n. 20.000 kaatunutta kahden ensimmäisen tunnin aikana. Noi luvut ovat täysin absurdeja. Niitä ei voi tavallinen kuolevainen oikein käsittää.

Kommentointi on suljettu.