Picked up for you, vko 39/2009

  • Marsissa on havaittu paljon vettä kiinteässä olomuodossa, se on jo vanha juttu, mutta että Kuussakin vettä? Näin väitetään juuri Sciencessä julkaistussa jutussa, joka pohjautuu useiden luotaimien havaintoihin. Tarkemmin sanoen kysymyksessä ei ole ihan juoksevaa vettä tai edes jäätä vaan vesimolekyylejä kuun tomussa. Arvioidaan, että tomun pintakerroksessa vettä olisi vähän vajaa kilo per tonni kuutomua ja että vesimolekyylejä syntyisi aurinkotuulen protonien vuorovaikutuksesta mineraalien kanssa. Nasan kuuhullut ovat innoissaan ja sanovat löydön vahvistavan Nasan suurta Kosmista Visiota palata miehitetyin lennoin Kuuhun. Astronautti kun voisi ehkä Mooseksen tavoin puristaa kuukivestä juomavettä tai molekyyleistä voisi prosessoida polttoainetta voimanlähteeseen. Itse olisin vielä aika skeptinen löydön käyttökelpoisuudesta näissä sovelluksissa. Ensinnäkin kukaan ei tiedä ovatko vesimolekyylit erotettavissa helposti tomusta. Ei myöskään tiedetä kuinka paksulti näitä molekyylejä on tomukerroksessa ja kuinka stabiileja vesimolekyylit ylipäätänsä ovat Kuussa, jossa ei ole ollenkaan kaasukehää. Tähän saakka käytetyt spektrometrit voivat mitata vesipitoisuutta tosin vain parin millin paksuisesta pintakerroksesta. Jos vettä ei ole syvemmällä niin astronautit joutuisivat keräämään jalkapallokentällisen tomua, että saisivat siitä puristettua muutaman litran vettä. Myöhemmin ensi kuussa Nasa törmäyttää luotaimen johonkin Kuun napa-alueen kraateriin, joka on Kuun asennon takia pysyvästi varjossa. Pöllähtäneestä pölypilvestä pyritään mittaamaan vesipitoisuus syvemmällä Kuun tomukerroksen alta. Saas nährä miten käy.
  • Pari MIT:n opiskelijaa keksivät pienen harrastuksen : he lennättivät digikameraa sääilmapallossa 30 km korkeuteen (eli ”melkeen avaruuteen”) ja ottivat kuvia stratosfääristä käsin. Koko projekti toteutettiin opiskelijabudjetilla noin $150 (100 euroo). Näiltä kundeilta ei keinot lopu ihan heti kesken. He ostivat halvan Canonin Powershot digikameran, standardin sääilmapallon ja gps:llä varustetun luurin, jonka he ohjelmoivat lähettämään pallon paikkatiedot tekstareina. Kamera oli säädetty ottamaan kuvia 5 sekunnin välein. Kun sääilmapallo puhkesi harvassa ilmakehässä gps:n tiedoilla he pystyivät paikallistamaan laskuvarjon varassa tippuneen kameran. 30 kilsan korkeudessa on tietenkin aika kalsa, mutta kamera pidettiin toimintakuntoisena sanomalehtipaperin ja tavallisten supermarketista ostettavien kemiallisesti lämpenevien ihonlämmittimien avulla. Kenties tässä idea viikonloppupuhteiksi, jos autotallissa on tyhjää tilaa ja uskaltaa lähettää Canoninsa pienelle kuvauskeikalle? Jos tulee ongelmia projektin kanssa niin opiskelijat ovat luvanneet vastaa spostikyssäreihin – jos labratöiltään ehtivät. Webisivun responssista päätellen sääilmapallot loppuvat kohta maailmasta 🙂
  • Englannissa Staffordshiressä on tehty merkittävä arkeologinen löytö anglosaksiselta ajalta. Viime kesänä eräälä maatilalla metallinpaljastimen kanssa heilunut paikallinen ukko löysi aarrekätkön, joka koostuu yli 1500 kulta- ja hopeaesineestä. Uutinen julkistettiin eilen lehdistölle. Roomalaisvallan ja normannien saapumisen välillä v. 1066 Englantia hallitsivat anglosaksit, nykyisestä Pohjois-Saksasta tulleet germaaniheimot. Legendan mukaan kuningas Arthur johti keltteihin kuuluvien brittien muodostaman alkuperäiskansan vastarintaa 500-luvulla saksimiehittäjiä vastaan, mutta lopulta maa oli anglosaksien hallitsema. Anglosakseilla ei ollut keskushallintoa ja maa oli jakautunut alueellisten ruhtinaiden johtamiin seitsemään kuningaskuntaan (Wessex, East Anglia, Mercia, Northumbria, Kent, Sussex ja Essex) ja nämä olivat vielä jakaantuneet sisäisesti eri heimojen kesken. Kuningaskunnat olivat lähes alati sodassa keskenään tuona Pimeänä Aikana, josta on säilynyt vain vähän muinaisjäänteitä. Kuninkaiden hoveissa ylimystö oli kuitenkin koulutettua, käsityöläisten taidot olivat eurooppalaisellakin mittakaavalla korkealla ja Beowulfin kaltaiset kirjalliset mestariteokset saivat päivänvalon. Tuona aikana, joskus 600-luvulla, Mercian kuningaskunnassa joku hallitsija oli voittoisa sotaretkillään ja sai suuren määrän kultaa ja kalleuksia saaliikseen. Aarteet uhrattiin jollekin pakanajumalalle – tai sitten sotaonni kääntyi ja sotasaalis piiloitettiin maahan nykyisessä Staffordshiren maakunnassa. Joka tapauksessa kukaan ei tullut hakemaan kalleuksia pois ja saalis jäi kätköön melkein puoleksitoistatuhanneksi vuodeksi. Kultaa saaliissa on yli viisi kiloa ja esineet ovat koruseppien loistavia taidonnäytteitä. Brittiarkeologit ovat tietenkin aivan haltioissaan, koska viimeisin suuri aarrelöytö anglosaksiselta ajalta oli Sutton Hoon venehauta, joista löytyi 1.7 kiloa kultaesineitä vuonna 1939. Sutton Hoosta löytynyt seremoniakypärä on lähes kulttuuri-ikoni ja vastaavia esineitä on nyt siis löydetty. Staffordshiren kätkön esineet joutuvat ilmeisesti kuningattaren omistukseen ja kansallisaarteiksi, jotta ne eivät joutuisi ulkomaalaisomistukseen. J.R.R. Tolkien tutki aikoinaan Mercian kieltä ja anglosaksien aikakausi on ilmeisesti ollut hänen mielessään kun hän kirjoitti Taru Sormusten Herrasta -kirjaan luvun ”Sumua hautakeroilla”: Suddenly Tom [Bombadils]’s talk left the woods and went leaping up the young stream, over bubbling waterfalls, over pebbles and worn rocks, and among small flowers in close grass and wet crannies, wandering at last up on to the Downs. They heard of the Great Barrows, and the green mounds, and the stone-rings upon the hills and in the hollows among the hills. Sheep were bleating in flocks. Green walls and white walls rose. There were fortresses on the heights. Kings of little kingdoms fought together, and the young Sun shone like fire on the red metal of their new and greedy swords. There was victory and defeat; and towers fell, fortresses were burned, and flames went up into the sky. Gold was piled on the biers of dead kings and queens; and mounds covered them, and the stone doors were shut; and the grass grew over all. Sheep walked for a while biting the grass, but soon the hills were empty again. A shadow came out of dark places far away, and the bones were stirred in the mounds. Barrow-wights walked in the hollow places with a clink of rings on cold fingers, and gold chains in the wind. Stone rings grinned out of the ground like broken teeth in the moonlight.
Advertisements

3 responses to “Picked up for you, vko 39/2009

  1. 100 kilsaa on sovittu avaruuden rajaksi, mutta pitäähän poikien ny vähän mainostaa. Ilmanpaine 30 kilsassa on sadasosa merenpinnan tasoon nähden joten on siellä kyllä aika tyhjää.

  2. Juu ihan siistiä toimintaa silti. Saatais nyt ihan OIKEA suomalainen avaruuteen niin olis 6.12 -vastaanotollakin jotain katottavaa

Kommentointi on suljettu.