I can has cheezburger?

Raoul väitti, että länsimaiset filosofiat ja uskonnot ovat kovin kärsimyskeskeisiä. Mikään ei ole paljon minkään arvoista, jos sitä ei saavuteta mahdollisimman suurella ja mielellään verisellä uhrautumisella. Pyhimyksien ja kansallissankarien tuntomerkkeihin kuuluu tietenkin väkivaltainen marttyyrikuolema – hyvän asian puolesta – ja palkka tulee sitten myöhemmin tilille. Vaikuttaa siltä, että tämä on aivan luonnollinen seuraus yksilökeskeisestä ajattelusta, jossa elämä on lineaarinen, eikä syklinen. Voidaan väittää, että idän kulttuureissa ei ihan samanlaista kärsimyskeskeisyyttä ole havaittavissa. Syy on siinä, että syklisessä elämänkulussa ei yksilöillä ole paljon eroa. Sinun onni tai onnettomuus on sama kuin minun onni tai onnettomuus. On yhtä daijua haluta kärsimystä tai onnettomuutta itselleen kuin toisille ihmisille, kuitenkin ennemmin tai myöhemmin jokainen on toisen asemassa.

Näitä asioita miettiessämme menimme T:n kanssa mäkkäriin ja ostimme kolme cheeseburgeria ja yhden colan.

Mainokset

4 responses to “I can has cheezburger?

  1. Äh. Mä oon joutunut käymään Mäkkärillä Firenzessä, joten ei tuo nyt niin paha ole 😛

  2. Perjantaina Ville meni hakemaan Carrolssista pekonihampparia ja minä julistin hartaasti ja hitusen tuomitsevasti, että hampparit eivät kuulu mun ruokavaliooni. Villen Hamppari osoittautui pekonittomaksi, ja Villle pyysi ja sai uuden – tällä kertaa pekonisen – version. Koska kaksi kerroshampparia on aika paljon jopa yhdelle Villelle (vaikka vain toisessa oli pekonia), söin osan kummastakin hamparista. Tässä taas nähtiin, että sosiaalisessa todellisuudessa yksilön on luovuttava joistakin itselleen tärkeistä asioista yhteisen hyvän vuoksi. Ajatelkaa, jos ruokaa olisi mennyt hukkaan!

  3. Ida: Tämä dilemma on askarruttanut minuakin. Hampurilaisen syöminen on synti, mutta kun hampurilaisen on jo ostanut on synti jättää se syömättä. Täällä Regensburgissa olis muuten hyviä ylämäkiä fillaroida, kuluu äkkiä parinkin hampparin verran energiaa.

Kommentointi on suljettu.