Jungille töitä

Pahanmakuisia unia viimeaikoina. Viime yönä näin kun joku pandaparka mätkittiin nuijilla sinipunaiseksi. Ja toissayönä vampyyri koetti purra. Mainittakoon, että kyseessä oli gay vampyyri, joka asui naapurissa poikakaverinsa kanssa (yöllä tämä ei naurattanut). Heräsin ja huomasin, että aurinko oli jo noussut. Hyvä juttu, vampyyrit eivät tykkää valosta, joten sain helpottuneena unenpäästä heti kiinni.

Nämä ovat tosin kevyttä kamaa verrattuna arkki-painajaiseeni, jossa olen jäämässä jonnekin ahtaaseen paikkaan puristuksiin. Vähän niin kuin Star Warsissa se jätepuristinkohtaus. Tämä liittyy myös ”unissakävelyyn”, sillä yleensä herään puolittain ja todellisuus sekoittuu uneen. Voin nousta sängyssä istumaan tai sitten kokonaan lähteä liikenteeseen sekavia puhuen aivan varmana siitä, että kohta olen rusinana kun katto uhkaa tippua päälle tai jotain muuta. T. on jo ”tottunut”, mutta pari kertaa olen säikäyttänyt/viihdyttänyt konferenssikeikoilla huonekavereitani. En tiedä mistä tämä uni tulee, mutta pienestä pitäen en ole kovasti tykännyt pimeistä ahtaista paikoista ja mielumminkin vaihtaisin ne avariin ulkotiloihin 200+ km näkyvyydellä.

Mainokset

10 responses to “Jungille töitä

  1. Aiiih! Mun vakio on ”putoaminen” (vanha klassikko). Silloin saatan heiluttaa kuulemma käsiäni. Ei kannata olla tiellä.

  2. Joo, toi ”putoaminen” on kai aika yleinen. Tulee varmaan suoraan jostain ihmislajin kollektiivisesta muistista (tosin en itse muista että mulla olis ollu). Anybody else? Tyypilliset painajaiset?

  3. Mä olen yhä sitä mieltä että ne uniapneakokeet olisivat paikallaan. Tunnut heräilevän tuollaisesta puristusunesta paniikkiin silloin, kun kuorsaat paljon, ja joskus sulla on sellaisia omituisia taukoja siinä kuorsauksessa myös.

    Tosin tuota unissakävelyä nyt esiintyy myös aina kun vaihdat nukkumapaikkaa esim Regiksestä Delftiin.

    Gayvampyyriunesta en taidakaan sitten sanoa mitään.. :-p

  4. Apneako? Toisaalta siihen auttaa kuulemma alkoholinkulutuksen vähentäminen, laihduttaminen, tupakoinnin lopettaminen ja kyljellään nukkuminen. Nää on vähän ku jo käytössä. Nokka on nyt tietenkin aina allergioiden takia tukossa minkä takia KROOOOH, mutta vaihtoehtona taitaa olla kemiallinen elämä antihistamiineilla ja kortikosteroideilla.

  5. Mä en ole ikinä kuunaan nähnyt vampyyreista painajaisia, hyviä unia kylläkin 😉
    Mun tyypillisessä actionpainajaisessa mä olen siviilinä toisessa maailmansodassa linjojen välissä tai tulipalossa, mutta yleisempiä (onneksi toki harvinaisia) on tunnepainajaiset, joissa joku ahdistava tunne on niin voimakas ja aito, että se herättää.

  6. Eeva: hyviä unia vampyyreistä? 😮 Mä oon tottunut siihen genreeseen, että vampyyrit ovat pahoja. Siis sillee oikeen EVIL. Mutta väittävät, että nykyään pehmovampyyrejäkin on olemassa. Ja onhan jotkut vähän traagisia hahmoja niinkuin Herzogin&Kinskin Nosferatu-tulkinnassa. Mutta myötätuntoa herättävä vampyyrin traaginen tarina on tietenkin vain ansa, että vampyyri pääsee helpommin dinnerille. 🙂

  7. Joo, mä tossa jokin aika sitten havahduin (heh) tajuamaan, että en tosiaan näe vampyyripainajaisia tai muita horrorörkkipainajaisia, vaikka toisinaan luenkin sitä genreä hyvinkin intensiivisesti. Sen sijaan yksi ainoa tulipaloleffa saattaa saada unimaailman vireäksi.

  8. Mäkin oon nähnyt kyllä ihan miellyttäviä vampyyriunia =)

    Aina kun oon oikein kunnolla stressaantunut, uniin ilmaantuu hämähäkkejä. Niitä sillai tunkee joka nurkasta tuhansittain. Ei kivaa.

Kommentointi on suljettu.