Adrenaline junkie

Viikonloppu meni kivasti Juralla kiipeillessä ja kun heitin vielä parin tunnin fillarilenkinkin siihen päälle tänään on mukava nojailla duunissa työpöytään. Kaffepöydässä törmäsin kuitenkin taas siihen tavalliseen kysymykseen, että no oliko hyvät andrenaliinipiikit. Usein tämän kysymyksen esittäjät eivät ole kiipeilleet kertaakaan elämässään, tai kenties sen yhden kerran kun polttariporukka on vinssannu pahaa-aavistamattoman juhlakalun keskelle jyrkkää kallionrinnettä. Yleinen stereotypia on, että kiipeilyä harrastavat ovat nuoria rämäpäitä, jotka humaltuvat pelon ja jännityksen aiheuttamasta adrenaliinipurkauksesta kuolemanvaarallisessa touhussaan. Sensaatiohakuinen media ja niiden satunnaisten todellisten rämäpäiden seikkailu-best-sellerit tuntuvat vahvistavan tätä stereotypiaa.

Tuotin varmaan pettymyksen. Ei tippaakaan adrenaliinia. Eikä näyttänyt tulevan muillekaan kiipeilijöille. Vanhimmat heistä näyttivät olevan päälle kuuskymppisiä. En väitä, etteikö joskus kiipeilyssä tulisi adrenaliinia suoniin. Ote on lipeämässä tai kivi lohkeaa yllättäen tai tulee logattua lentoaikaa. Selkäranka on ensimmäisenä reagoimassa. Hormonit ovat jo suonissa kun aivot kerkeävät mukaan ja vähän jälkijunassa sanovat, että hei, oikeesti tossa on patja alla. Tai että: ota lunkisti sähän jäät vaan killuun siihen köyteen. Joskus kun näin tapahtuu niin mun olo on jälkikäteen todella paska ja adrenaliinilla on lisäksi paha taipumus laittaa lihakset tukkoon ja kiipeilyt on silloin kiipeilty siltä päivältä. Tieteellistä evidenssiä tuosta adrenaline junkie -teoriasta ei tietääkseni ole, vaikka se on tuttua urban lorea. Suurimman mielihyvän kiipeilyssä aiheuttaa (niin kuin missä tahansa muussa hyvin pitkään kestävässä rasittavassa harrastuksessa) luultavasti dopamiini ja endorfiini. Ne alkavat vaikuttamaan vasta rasituksen jälkeen. Siihen ei usein riitä tunnin lenkki vaan koko päivän kestävä rasitus, joka polttaa kaikki lihaksiin varastoituneen energian. Ja näihin huumeisiin jää tietenkin koukkuun. Sen takia sitä menee sinne seinälle uudestaan tekemään ne kaikki vaikeat reitit. Mutta your mileage may vary. Jokainen voi itse kokeilla mikä tuntuu parhaimmalta itselleen. Jos adrenaliini kiinnostaa niin sitä voi kokeilla jotain vähemmän rasittavaa huimapäistä lajia kuten vaikka base-hyppyä. Itse en vaan oikein ymmärrä miten sellaisesta voi muka saada hyvän fiiliksen.

Kiipeily ajatellaan usein extreme-urheiluna, mutta tavallinen urheilukiipeily on nykyaikana jo niin turvallista, että riski loukkaantumiselle per harrastustunti on tilastollisesti pienempi kuin riski joutua liikenneonnettomuuteen autolla. Turvalaitteet ja välineet ovat kehittyneet vuosikymmenien aikana. Kiipeilystä voi tietenkin tehdä itselleen vaarallisen lajin, jos haluaa. Vähän niin kuin autoilu voi olla sunnuntaiajelua tai sitten rallia ilman turvavöitä. Jotkut kiipeilijät ovat parodisoineet tätä extreme-leimaa ja adrenaline junkie-teoriaa ja ovat vieneet silitysraudan jonnekin hankalasti kiivettävään paikkaan ja silittäneet siellä paidan. Performanssi tunnetaan nimellä ”exterme ironing”.

Advertisements

4 responses to “Adrenaline junkie

  1. Hmm, kyllä mun täytyy myöntää, että olen joskus saanut oletettavat addukiksit. Esim. viime kesänä Acehissa sukeltaessa merivirtojen kanssa tappeleminen oli aika hauskaa. Se meni itse asiassa ihan kiipeilyksi, joskin horisontaalisesti: Roikuttiin regulaattorit väpättäen ja rystyset valkeina kivissä kiinni, ettei virta olisi vienyt sinne jonnekin siniseen, lisähupia sai pinnemmalla aallokosta joka paiskoi satunnaisiin suuntiin. Fyysisesti se ei ollut mitenkään kovin rasittavaa, eikä paineilman rajallisuuden vuoksi todellakaan mitään pitkäkestoista hupia. Jouduin siellä myös ihan kunnon kivipesuun ja -linkoukseen mutta se ei ollut enää hauskaa (paitsi jälkeenpäin kun oli jo turvallisesti veneessä).

  2. ”..vaikka base-hyppyä. Itse en vaan oikein ymmärrä miten sellaisesta voi muka saada hyvän fiiliksen.”

    Yllärikakka housussa lämmittää kivasti.

  3. Hemi: Jösses. Joku rauhallisempi koralliriutta vois olla enemmän mun makuun.

    Zepa: Kannattaa varmaan sit käyttää luukkuhousuja hypätessä.

Kommentointi on suljettu.