Jatko-opiskelijan suusta saat kuulla totuuden

Ohi ovat ajat kun on ollut jatko-opiskelija, ja samalla se aika kun voi tehdä ns. systeemianalyysiä on enemmän tai vähemmän taaksejäänyttä. Nythän joutuu pelaamaan systeemin säännöillä ja pitämään mölyt mahassa, että pysyy pinnalla. PhD comics sarjis kuitenkin kertoo teh Totuuden tiedemaailmasta ja sitä kannattaa aina välillä vilaista. Tämä strippi konferensseista jaksoi naurattaa aika pitkään. Tosin hihittelyn jälkeen naama kalpeni ja kauhea ajatus tuli mieleen. Entä jos tämä ei nauratakaan enää vanhempia tieteenharjoittajia. Ovatko he valaistuneita vai lopullisesti korruptoituneita. ”Oppineet hyväksymään elämän realiteetit”, niin kuin tällöin sanotaan. Gulps!

Mitä muuta on sitten tapahtunut.. Oon kattonut jalkapalloa ja juonut kaljaa. ”Firman” jalkapalloveikkauksessa on vitonen liossa ja tänhetkinen sijoitus jossain pitkälti toisenkymmenen puolella. Italian ja Ranskan syytä, mokomat. Mutta! Peliä ei ole vielä menetetty. Arvasin viime kerrallakin cupin voittajan oikein, mikä tosin ei valitettavasti riittänyt edes lohdutuspalkintoon. Mainittakoon, että ”tutkimustarkoituksiin” kyhätty satunnaislukualgoritmi oli pitkään listan kärjessä. Poissonin jakauma kertoo, komissario Palmu.

Ostin taas uuden parin kiipeilykenkiä, La Sportivan Katanat. Siis kyseessä ei ole kenkäfetisismi vaan se, että edellinen pari alkoi muistuttaa enemmän ilmavia sandaaleita. Uudelleenpohjittaminenkaan ei auttanut kovin pitkän aikaa. Välineurheilun puolelle menee, mutta tarkkuus noilla uusilla toffeleleilla on aivan eri luokkaa kuin vanhoilla ja kitkakiipeilykin on parantunut. Slab happy.

Kynin basilikoja. Olivat jo kärähtämässä tässä helteessä. Valitettavasti lajike ei ollutkaan genovese vaan tavis pikkulehtinen ocimum basilicum. Ei siitä pussin sisällöstä kovasti ottanut selvää. Pestot tuli kuitenkin survottua, mutta ilman morttelia (peccavi). Hyvää. Aivan eri planeetalta kuin kauppojen hirvittävät pestojäljitelmät.

Kuuleman mukaan juhannus oli kiva Suomessa, enkä päässyt sitä juhlistaan kun nuo pennut tarvi opetusta ja lukukausi päättyy täällä Baijerissa vasta heinäkuun lopulla. Lohdutukseksi kävin kuitenkin viikonloppukeikalla legendaarisilla kalkkikivialpeilla Kaisergebirgellä. Kalkkikivellä on oma viehätyksensä. Se on pehmeätä ja eroosio muotoilee sitä aivan eri tavalla kuin graniittia ja gneissiä. Luolia löytyy paljon. Nättiä seutua ja juuri kuoriutunut lumestaan. Valitettavasti köysiratoja ei siellä ole, joten jokaisen ylöskivutun metrin joutui tuleen myös omin jaloin alas. Päivä meni vähän pitkäksi ja tulin majalle takaisin otsalampun kanssa yöllä. Alastulon eccentric loading ja 15-tuntinen päivä vaati veronsa DOMS:in muodossa. Mutta tämä ei pahemmin haitannut, koska äärimmäinen rasitus ja vuoren ohut ilma aiheuttavat jälkikäteen sen merkillisen tunteen täyttymyksestä ja rauhasta. Tämä on nykyisin harvinaista herkkua, koska elämästä on tullut helppoa eikä lihaksia juurikaan tarvita mihinkään.

Predigtstuhl

Mainokset

2 responses to “Jatko-opiskelijan suusta saat kuulla totuuden

  1. Perinteinen Suomi-juhannus kaipasi Sinua, mitä osoitti mm. se, että ruokaa jäi yleensä yli noin yhden H.:n verran. Parhaamme teimme, mutta kaikkia makkaroita ei saatu syötyä.

    Ei teillä siellä yliopistossa tunneta Hitzefreita? Lukion saksan opinnoistani ei ole jäänyt jäljelle paljoakaan, mutta käsitys siitä, että saksalaisten ei tarvitse mennä kouluun yli + 30 (tai +35, miten se nyt meni?) asteen helteessä, on syvään juurtunut mieleeni. Voisit ehkä vaatia, että kaukaa pohjoisesta tulevana joudut pitämään lämpövapaan matalammassa lämpötilassa?

  2. Ida: Voi, olisi kyllä ollut kivaa, mutta ehkä elokuussa vahingon voi vielä korjata ja päättää, että makkara on poikkeuksellisten olosuhteiden takia vihannes myös silloin.

    Hitzefrei kyllä tunnetaan kouluissa, jossa saa lähteä jo puoleltapäivin, jos lämpötila kipuaa yli 30C. ”Jyrki” sano tossa, että se oli yksi parhaimmista asioista kesällä kun oli koulussa. 🙂 Yliopistoissa tätä ei ihan sovelleta, paitsi niin, että vähänlaisesti opiskelijoita raahautuu paikalle, jos lämpötila kipuaa kovasti sen kolmenkymmenen päälle. Valitettavasti lämmöt eivät ole olleet ihan niin korkeita vielä näin alkukesällä, että olisin voinut mennä luokkaan ja katsoa helpottuneena, että kukaan ei ole vaivautunut paikalle.

    Yliopiston ainutlaatuinen rakennustekniikka takaa kyllä, että talvella on officessa on kylmä ja kesällä taas kuumempi kuin ulkona. Tuuletin huutaa tuossa vierellä, mutta sekään ei estä suklaata sulamasta.

Kommentointi on suljettu.