Zugspitze-hölkkä

Tänään oli piinaava +34C Regensburgissa, mutta vuoret ovat erinomainen ilmastointilaite. Kolmen kilometrin korkeudella oli miellyttävämpi +13C ja aurinkoa taivaan täydeltä pilvien yläpuolella.

Ohjelmassa oli trailrunningia kevyt reppu selässä ja kepit kädessä Eibseen järveltä ylös Zugspitzelle Wiener-Neustädter majan kautta. 2 km korkeuseroa ja jotain 16 kilsaa vaakasuunnass (linkki reittiin tässä). Gps tosin lakkoili huonon satelliittinäkyvyyden takia, joten todellinen matka voi olla jotain muuta. 4t15min järveltä huipun turistihelvetin bratwurstiständille. Alastulo sujui mukavasti jalkoja säästäen köysiradalla ja kerkesin vielä katsoon Saksa-Argentiina matsin.

Viimeinen 800 korkeusmetriä majalta oli suhteellisen jyrkkää maastoa (grade I). Ei enää hölkkää vaan rämpimistä. Osuus oli varustettu via ferratalla, joka täällä Saksassa kulkee nimellä Klettersteig. Kyseessä on raudoitettujen askelmien ja vaijerein varmistettu polku ja/tai kiipeilyosuus (”rautatie”). Saksalaiset tuntuvat erityisesti tykkäävän via ferratoista, joita pistetään myös sellaisiin paikkoihin, joissa niitä ei oikeastaan edes tarvitsisi.

Kaivoin pulssimittarin myös naftaliinista ja huomasin, että kenties joku velho pystyy siitä jotain päättelemään kunnosta, rasitustasosta, ja vaikka mistä, mutta en oikein tajua miten. Mulla on normaalisti aina aika alhainen lepopulssi (40-50 / minuutti), mutta aerobisen ja anaerobisen treenin ero ei tosin tunnu kovasti sopivan Karvosen kaavaan, koska pulssi oli tälläkin keikalla lähes koko matkan muka anaerobisella puolella (150-165), vaikka en huomannut mitään suurempaa hyytymistä. Korkeuden tuoma ero näyttää myös vaikuttavan pulssiin ja lopussa en saanut lasiin edes 130.

Zugspitzen harjanne

Tämä tosin saattoi johtua vaan siitä, että kaikki glykogeenit alko olla jo poltettu (se myös maratoonareille kuuluisa hitting the wall-ilmiö). Bratwursti tuli siis tarpeeseen.

Sonnspitzl (2556m), vuorivuori (grade III)

Advertisements