Absurdia

Kesäloma oli siitä hyvä, että ehti lukeen muutakin kuin opuksia kvanttikenttäteoriasta. Luettua tuli muutama Ryszard Kapuscinskin kirja hänen elämästään journalistina Afrikassa ja Aasiassa maailmansotien jälkeisinä mullistuksen aikoina. Varsinkin Afrikasta kertova kirja The Shadow of the Sun on kirjoitettu tarkan purevalla analyysillä, mutta kuitenkin ladattu niin tunteella ja erikoisella kaiholla, että kirja lähestyy taideteosta. Kirjoja on joskus haukuttu fiktioksi, mutta mitä sitten sanon minä. Enemmänhän niiden lukijaa kiehtoo Afrikan kokemus eikä niinkään onko hän juuri sinä ja sinä vuonna tavannut sen ja sen kuuluisan henkilön vai sepitteleekö hän omiaan. Monta kertaa Shadowia lukiessa mieleen tuli Osamu Dazain erittäin subjektiiviset matkakertomukset Tsugarusta, joita niitäkin on sekä haukuttu että kehuttu samasta syystä, ärsyttävästä itsekeskeisyydestä. Kun T:kin vielä kehui Afrikkaa niin tietenkin alkoi vähän uteliaisuus kasvaa, että mikä siellä nyt sitten on niin erikoista, mitä muualta ei löydy. Valitettavasti en vielä uskalla mennä sinne mantereelle Kalashnikovien, Lord’s Resistance Armyjen, aivomalarioiden ja boda-bodien pelossa.

Toinen mainitsemisen arvoinen kirja oli R:n suosittelema Michael Foleyn filosofinen tutkielma The Age of Absurdity. Sen keskeinen teesi on, että tämä modernin elämän meno on erityisen absurdia, mikä tekee onnen tavoittelusta vaikeampaa muihin aikakausiin ja kulttuureihin verrattuna. Ihan kiva kirja ja purevalla huumorilla varustettu vaikka en kaikessa ihan olekaan samaa mieltä kirjoittajan kanssa (mikä oikeastaan tekeekin kirjasta yleensä paremman kuin jos olisi kaikesta samaa mieltä). Ensinnäkin on vaikea löytää yhteismitallista keinoa vertailla kulttuurien järjettömyyksiä ja ihmisten onnellisuuksia. Järjettömyyksiä löytyy myös jokaisesta kulttuurista, ”hulluja nuo roomalaiset”. Lisäksi absurdius ei aina ole pahasta. Sanoisinpa jopa, että koska ihmistä ei ole biologisesti suunniteltu sinänsä olemaan onnellinen (tai onnetonkaan) niin onnellinen elämä on lähtökohdiltaan aina vähintäänkin pikkasen absurdia. Silloin on pystynyt jostain syystä välttämään elämän normaalisti eteen kiikuttamat illuusiot. Mutta kirjassa siis väitetään, että moderni elämänmeno on siis väärällä tavalla absurdia, että jengin olis hyvä olla. Toki monen kirjassa esitetyn asian kohdalla sitä pudistelee päätänsä ja mutisee jotain ihmisten nerokkaasta hulluudesta kun on kyseessä kärsimyksen tuottaminen itselle tai muille. Tilannetta voi myös verrata vaikka Japanin kulttuuriin, joka on toki myös moderni, mutta jossa on omat sisäiset järjettömyydet. Ne tuntuvat kuitenkin olevan täysin eri sorttia kuin tässä meidän omassa pöljässä länsimaisessa kulttuurissa.

Itse absurdiuksien aiheuttajien listalle lisäisin kyllä muutaman asian joita ei Foleyn kirjassa kovasti käsitellä. Länsimainen moderni kulttuuri on kehittynyt melkein kahden tuhannen vuoden ajan kristinuskon vaikutuksen alla. Viime vuosisadoilla henkilökohtaisen uskon merkitys on vähentynyt (ainakin Euroopassa), mutta kulttuuriperintö ja yhteiskunnan rakenteet muuttuvat paljon hitaammin kuin ihmisten henkilökohtaiset vakaumukset. Mitä voi sitten odottaa yhteiskunnalta, jonka (ex-)valtauskonnon pyhässä kirjassa ensimmäisellä sivulla kirotaan ihminen ja viimeisellä sivulla sanotaan, että onni saavutetaan vasta tuonpuoleisessa? Uskonnon tilalle on tullut kaikkea muuta skälää, mutta mistään ei useinkaan muodostu mitään koherenttia ja konsistenttia pohjaa tai filosofiaa onnelliselle elämälle. Tilanteeseen ei ole myöskään tulossa nopeasti muutoksia, koska ajattelu on myös out ja on parempi olla vain konservatiivi ja pelata järjestelmän vanhoilla ehdoilla kuin yrittää muuttaa sitä. On tietenkin hyvä olla tietoinen järjestelmän puutteista, mutta kannattaa vain kirjoittaa jotain ironista tai kyynistä asiasta ja antaa sitten olla (ei ainakaan mitään aktivismia, hyvänen aika!). Parempi antaa esimerkiksi hämärien markkinavoimien ohjata taloutta kuin perustaa järjestelmä jollekin hyvälle idealle. Siinä missä länsimaat ovat toisaalla jatkuvan talouskasvun unelman ja toisaalla ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen rajallisuuden aiheuttamien paineiden ristitulessa Bhutanissa mietitään miten parannettaisiin bruttokansanonnellisuutta.

Kirjan lopussa Foleyn The Suuri Johtopäätös tuntuu olevan, että sorry! Onnen saavuttaminen on vaikeaa, teit mitä tahansa. Kuulostaa tyhmältä, mutta idea on juuri siinä, ettei nykyään kukaan halua kuulla, että se olisi vaikeaa. Jos tollasta väittää niin jengi surffaa kaukosäätimellä heti seuraavalle kanavalle. Kaiken pitäisi olla helppoa, nopeaa ja yksinkertaista.

Mainokset

5 responses to “Absurdia

  1. Mua jäi mietityttämään tuo Foley; antoiko hän mitään kriteerejä absurdiudelle tai perusteliko, miksi juuri tämä aika on erityisen järjetön? Vai heittelikö vain esimerkeillä?

  2. Riina: Foleyn kirja on toki täynnä anekdootteja, perusteluita ja esimerkkejä. Mutta tosiaan niistä voi olla montaa mieltä. Eli näyttääkö ruoho vain vähemmän absurdilta aidan toisella puolen. Osa esimerkeistä pätee kyllä melkein missä vain ja milloin vain eli kuuluvat pikemminkin kategoriaan ”human condition”. Mutta opus on kyllä ihan viihdyttävä ja hyvin kirjoitettu. Ja Foleylla on hyviä pointteja, joita voi miettiä. Esimerkiksi kenenkään filosofin tai ajattelijan mielestä onnen saavuttaminen ei ole välttämättä helppoa vaan usein pitkällisen prosessin tulos, mutta nykyään ihmiset hyväksyvät vain helpon elämän ja nopeat vaivattomat reseptit onneen. Tämän takia kirjakaupoista löytyy kasapäin ”Elämäsi muuttuu kun luet tämän kirjan!”-tyylisiä self-help manuaaleja. Kuulemma appelsiinienkin myyntikin on vähenemässä kun niiden kuoriminen ja siemenien poistaminen on liian vaikeaa.

  3. Minua huvittaa aina vain enemmän instant-hyvinvointi. Kahden viikon ihmedieetit ovat ihan out, nyt tarjolla on kolme liikettä kiinteämpiin vatsalihaksiin tai viidessä minuutisa eroon niska- ja hartiasäryistä. Eräs margariini alentaa kolesterolia, goji-marjoja syömällä elää ikuisesti ja villasukat jalassa takaavat hyvät unet. Vaikka itse uskon, että ainakin villasukilla on terveysvaikutuksia, on jokseenkin absurdia katsoa oravanpyörässä juoksevaa kansaa, joka noudattaa aina yhtä muotioikkua kerrallaan ja ihmettelee, kun ne goji-marjat eivät takaa täydellistä onnea. Yksilön kannalta hyvä elämä tuntuu olevan aina vain pahemmassa ristiriidassa yhteiskunnan arvostaman elämäntavan kanssa. Sielulle ja ruumiille hyvä elämä ei yleensä ole kovin tuottavaa tai nosta bruttokansantuotetta.

  4. Ida: No niin juuri! Ehkä Foley on oikeassa siinä, että on vaikea tehdä hyvinvoinnin kannalta oikeita päätöksiä nykyaikana, kun joka mediasta tulee tuutin täydeltä vain keskustelua valintojen vaikutuksesta bruttokansantuotteeseen. Joskus välillä joku huomauttaa, että hyvinvointi ei lisäänny, jos ei keksitä mitään parempaa mittaria sille tuon rahan sijasta. Mutta aika pian keskustelu vaihtoehdoista hyytyy ja palataan taas vanhoihin tuttuihin aiheisiin, eli esim. milloin bkt lähtis taas kasvamaan.

Kommentointi on suljettu.