Kautta Jupiterin

Kuten moni on uutisista huomannut Jupiter on nyt lähempänä Maata kuin koskaan sitten vuoden 1963 eli ”vain” 594 miljoonan kilometrin päässä (33 valominuuttia). Tällä tiedolla on tosin lähinnä vain akateemista mielenkiintoa, koska Jupiter on aina kirkas planeetta taivaalla eikä nyt ole mitenkään extreme-kirkas muihin ajankohtiin verrattuna eli vain pari prossaa kirkkaampi kuin minä tahansa vuonna. Matka Jupiteriin on yhä pitkä dallattavaksi kun muistaa, että Kuun etäisyys Maasta on 359 000 kilometriä (1.2 valosekuntia) ja Marsin noin 60 miljoonaa kilometriä (3 valominuuttia). Enemmän Jupiterin kirkkauteen vaikuttaa itse asiassa se, että yksi sen tummista raidoista on yllättäen kadonnut tänä vuonna.

Kaikesta huolimatta nyt on kuitenkin erittäin hyvä aika bongata (tai spontaanisti havaita) Jupiter, koska se on ainoa silmin näkyvä planeetta yötaivaalla ja porottaa melkein Venuksen veroisena. Visuaalinen kirkkaus on tällä hetkellä -2.9 ja se pysyy näin kirkkaana vielä pitkään ensi kuun puolelle vaikka Maan etäisyys Jupiterista alkaakin vähitellen kasvamaan. Löytäminen on sikahelppoa, jos kelit vain sallivat : katsot vain etelään puolenyön aikaan. Korkeus on silloin noin 40 astetta eli melkeen puolivälissä taivaankanteen. Tänään havainnointia voi kevyesti haitata melkein Jupiterin kanssa yhdessä möllöttävä Kuu, mutta sekin tipahtaa taivaanrannan alle ens kuun alussa. Silloin voitte leikkiä helposti Galileita. Ottakaa vain kiikarit tai teleskooppi pölyttymästä kaapista ja tsiigatkaa Jupiteria niin hyvässä lykyssä näette myös sen kuut. Jupiterilla on liuta kuita, mutta vain neljä näistä (Galilein löytämät Io, Europa, Callisto ja Ganymede) ovat niin kirkkaita, että ne voi jotenkuten kiikareilla nähdä. Ne pyörivät myös aika nopeesti Jupiterin ympäri, joten muutaman päivän kun havainnoitte voitte saada kunnon Galilei-fiiliksen. Kuiden tunnistaminen toisistaan on vaikeaa, mutta apua voi saada Sky&Telescopen kuukalkulaattorista (Javascriptiä). Ganymede on kirkkain +4.4 mag, muut ovat pikkasen himmeämpiä noin +5:n hujakoilla. Pienellä teleskoopilla on jo mahdollista yrittää metsästää niitä hukattuja Jupiterin raitoja.

Jos rahkeet riittävät voitte yrittää laskea arviota valon nopeudelle havainnoimmalla näitä Jupiterin kuita. 🙂 Tää on noin vuoden pituinen projekti. Jupiter on aika iso jässikkä ja sen kuut pyörivät samassa tasossa kuin Jupiter pyörii Auringon ympäri. Tämän takia kuut pujahtavat usein Jupiterin varjoon. Io esimerkiksi pyörähtää Jupiterin ympäri vain noin 42.5 tunnissa ja viettää osan tästä ajastaan Jupiterin varjossa. Tanskalainen Ole Rømer mittaili vuosina 1668-1678 aikoja milloin Io menee Jupiterin varjoon ja takaisin sieltä ja havaitsi, että jokin ei ihan täsmännyt. Taivaankappaleiden liikkeet noudattavat yleensä parempaa säännöllisyyttä kuin sveitsiläiset kellot, mutta Rømerin mittaamissa ajoissa oli noin 11 minuutin eroja riippuen siitä missä Maa kulloinkin oli radallaan kun havaintoa tehdään. Rømer tulkitsi oikein, että tuon ajan on pakko liittyä valon nopeuteen ja laski, että valolta menisi 11 minuuttia Auringon ja Maan väliseen matkaan. Myöhemmin mittauksia tarkennettiin ja Newton kertoi kuuluisassa teoksessaan Opticks, että valolta menee 7-8 minuuttia matkustaa Auringosta Maahan. Nykyisin tarkkuusmittaukset antavat 8.3 minuuttia. eli 299 792 km/s. Sen paremmin Rømer kuin Newtonkaan eivät vaivautuneet arvioimaan valon absoluuttista nopeutta, vaan tyytyivät toteamaan, että pirun nopeeta se menee.

Tsiigailin eilen kiikareiden läpi Jupiteria ja jos huonot silmäni eivät valehdelleet niin jotenkuten havaitsin nuo pienet täpät Jupiterin ympärillä. Voi kyllä olla mun simmujen haloista johtuva näköerhe, mutta pisteet näyttivät olevan samalla suoralla niin kuin pitikin. En taidakaan yrittää valon nopeuden mittausta noilla kakkuloilla :). Havainnoissa auttaa, jos kiikarin pistää jalustalle, sillä käsivaralta jos katsoo niin käden vakaudesta riippuen näkee joko Jupiterin kuineen tai sitten vain ympäri pomppivan valopallon.

Advertisements

4 responses to “Kautta Jupiterin

  1. Olen kerran päässyt katsomaan Jupiteria kaukoputkella ja olin hivenen yllättynyt kuinka kaukana siitä kuut ovat.

    Lisämausteenahan tässä on se, että Uranus on lähellä Jupiteria ja senkin pitäisi näkyä kiikareilla.

  2. HUomasin Jupiterin yhtenä unettomana aamuyönä ja nyt sitä katselen sitten jo illalla eteläisellä taivaalla. Kaukoputkella olisi mielenkiintoista katsoa, näkyvätkö Jupiterin kuut!

  3. Havaitsin Jupiterin yhtenä unettomana aamuyönä ja nyt katselen sitä iltasella eteläisellä taivaalla. Olisipa hienoa katsoa kunnon kaukoputkella, josko näkisi Jupiterin kuut!

Kommentointi on suljettu.