Sekalaisia

Käväisin viikonloppuna Delftissä. Oli rento viikonloppu ja käväistiin Haagin japanilaistyylisessä puutarhassa. Vähän tuli kaiho siitä takas Japaniin.

Japaninvaahtera punastelee Haagissa

Tapahtui myös niinä päivinä, että jäin ruohonleikkurin jyräämäksi ja jälki on T:n mielestä kuulemma hyvää. Sori kaikille edellisen letin fanittajille (no oli se ajoittain sellasta hamppua ettei siitä varmaan kukaan diggannu), mutta tää on kyllä aika kynitty versio takaa. Nyt on vähän outo olo kun en pysty nyhertään tukkaa. Täytyy keksiä joku muu asia nyhertää, miten olis vaikka rosary. Tottumuksesta annostelen lisäksi vähän liian suuria määriä shampoota. Kauhukseni huomaan, että leikkaaminen paljasti valtavan määrän harmaita hiuksia, jotka olivat väijyssä hiuskuontalon alla.

Considering het joyous sibling rivalry, olen nyt kyllä aika pahasti P:tä jäljessä kun veli sai proffanpallin vuodeksi ja mä olen yhä vaan tällänen pahainen kulkuritutkija. 😀

Kärry onkin osoittautunut aika taloudelliseksi. Ei se ime kuin 5.8l satasella nyt kun ei enää syksyllä tarvi ilmastoinnin ilmanjäähdytystä ja ajaa vaan sellasta vähän reilua satasta autobaanalla. Aika vähän ton kokoiseksi kaaraksi, mutta salaisuus taitaakin piillä siinä, että se on valmistettu ennen kuin tuli villitys tehdä korkeita ja painavia kaaroja. Joo, onhan se kivaa olla kyttäämässä sellasessa korkeassa kärryssä ”liikenteen yläpuolella”, mutta sellasen liikkuvan seinän ilmanvastus taitaa olla vähän toista luokkaa kuin matalammassa profiilissa.

Ajattelin vaihtaa analogisen muistikirjan digitaaliseksi LyXin voimalla. Oon nykyään niin reikäpäinen, että unohdan kaikki jutut ja ongelmaksi tuli myös se, että jossain se muistiinpano on, mutta en löydä sitä muiden harakanvarpaiden seasta mun analogisista paperikirjoista. LyXillä voin ymppää kaikki kaavat, tekstin, kanjit yms. mitä vaan ja aina löytyy control-f:llä. Ongelma on vaan, että miten jaksan kirjottaa kaikki puhtaaksi koneella.

Outojen juonenkäänteiden seurauksena minulla on tapaaminen erään E:llä alkavan tiedekustantamon editorin kanssa Damissa loppukuussa. En edes tiedä mitä he haluaa minulta saatika sitä, mitä minä haluan heiltä. Vieläkin kafkamaisemmaksi tilanteen tekee se, että en tiedä mitään ylipäätänsä tiedekustantamisesta.

 

Mainokset

8 responses to “Sekalaisia

  1. Sit sun pitää muistaa ottaa varmuuskopiot niistä muistiinpanoistasi, ainakin jos aiot sillä thinkpadilla niitä kirjoitella.

    Ja se lyhyt tukka on megahip.

  2. Pääsithän lopulta eroon siitä teinitukasta. Alkoi olemaan jo aikakin kun ikääkin alkaa olemaan ihan riittämiin. Proffan pallilla keikkuminen on ollut tällä viikolla megahaastavaa, kun pitää samaan aikaan tehdä myös lehtorin hommia (viransijainen aloittaa tosiaan vasta tammikuussa). Odotan silti jännityksellä palkkakuittia – pitäisi se tila-auto nyt viimeinkin hankkia vaikka ei tekis yhtään mieli.

  3. ”Teinitukasta” ? Petri elää eri vuosikymmentä. 😀 Teineillä ei ole ollut ponnareita miesmuistiin.

    Meidän suvussa se on lähinnä ukkotukka; faijalla on poninhäntä, enolla on poninhäntä jne.

  4. 1980-luvulla ponnari oli muotia (ja takatukka noin muutenkin) ja H:lla on jäänyt se päälle sieltä saakka. En muista milloin hänellä olisi ollut lyhyitä hiuksia. Todennäköisesti 13-vuotiaana. Joten kyllä se hänen kapseloitunut teinitukkansa on – sitä tarkoitin.

  5. Mulla on lompakossa kuva jostain ysikytluvulta jossa H:lla on ihan lyhkänen fleda. En kyl tiedä kuinka lyhyt ajanjakso se mahtoi olla, koska me tavattiin vasta 2000.

    Täällä on muuten pelottavaa käydä kampaajalla, koska saattaa saada McGyver-tukan. Jostain syystä hollantilaisilla naisilla näkee mallia geelipystäri edestä, takatukka, lyhyehköt sivut. Aaaargh.

  6. Vaihteluväliä on toki voinut olla. Muistan vaan vieläkin elävästi kun v. 2000 isoisän hautajaisissa eräät sukulaiset paheksuivat puoliääneen H:n HYVIN pitkiä hiuksia. AC/DC on saattanut vaikuttaa asiaan…

Kommentointi on suljettu.