Falsifiointia

Aktiivinen duuninhaku on päällä. Aukko post-docismin ja tenuretrackin välillä on entisestään kasvanut viime vuosina laman takia. Tenuretrackkeja vapautuu mun alalla esimerkiksi Saksassa noin 10 paikkaa vuodessa ja niistäkin iso osa on right-out, koska etsitty erikoistumisala voi olla hyvin kapea. Tää on tietenkin nykyajan tiedepolitiikan luonnollinen seuraus. Post-docit ovat edelleen halpaa vuokratyövoimaa, mutta post-docin ja tenuretrackin välille näyttää kehittyneen useissa maissa jonkinlainen pikkupomon paikka. Saksassa tähän yleensä kuuluu vähän rahaa, muutama jatko-opiskelija ja aikaa noin viisi vuotta ennen kuin sitä potkitaan talosta pihalle.

Duunissa kehiteltiin hieno teoria ja tiedettiin, että naapurilabran kokeilijat olivat tehneet kokeita, joiden avulla teorian pystyisi pistämään koetukselle parhaimman kuhnilaisen tieteenfilosofian mukaisesti. Eiku filosofia käytäntöön ja sovitiin palaveri kokeilijoiden kanssa. Seurasi kolmituntinen palaveri, jonka aikana tunteet vaihtelivat löytämisen riemusta synkimpään epätoivoon. Jostain datasta löytyi etsimämme signaali ja ennätin jo hihkua innosta, mutta kokeilija C. köhisi ja sanoi posket punaisina, että tuossa samplessa oli eräs epämääräinen ongelma. Data saattaa siis olla ok, mutta lisämittaukset ovat vaikeita tai mahdottomia. No ei sit. Seuraava setti: signaalia ei löydy. Hmm. Joko unohdetaan koko juttu. Kokeilijat kuitenkin ennättävät mainita, että mittaukset tällä samplella ei tuottanut mitään järkevää tulosta. Kolmas setti: pelkkää kohinaa. etc. ETC. Viimein löytyi muutama datasetti, joita voisi ehkä käyttää. Pieni ongelma oli vain siinä, että signaali oli puolta pienempi kuin mitä se oli teoriassa. No ei hätiä mitiä. Aina me joku selitys löydetään. Tiedätte varmaan tuon vanhan vitsin, että jos paperissa kirjoitetaan ”typical results are shown” niin se tarkoittaa selkokielellä, että ”best results are shown”. Palaveri päätettiin ja tuntui siltä, että Popper olisi ollut ylpeä meistä.

Stressin kontrolloinnissa lenkkipolulla ja kiipeilyseinällä on ollut tärkeä rooli. Viime viikolla eräs labralainen oli mukana pitkästä aikaa ja halusi vähän yläköysikiipeillä. Kollega oli varmistamassa. Taas tuli todettua luottamisen merkitys – että varmistaja hoitaa hommansa. Se voi olla iso askel, mutta jos sitä ei tee niin ei myöskään voi kiivetä vaan jää kauhusta jäykkänä killumaan puoliväliin seinää kuten TBBT:n Sheldon. Taitaa päteä myös elämään yleensä.

Kollegat pyysivät, että näyttäisin joku ilta seminaarihuoneessa videotykillä jonkun hyvän suomalaisen leffan (tilaisuuteen ei taida löytyä suomalaisia juomia ihan noin vain, täytyypä tutkia asiaa). Tällä hetkellä eräs varteenotettava vaihtoehto on Rare Exports. Ajattelin, että vois välillä näyttää jotain muuta kuin sitä ankeaa Kaurismäkeä.

Wanha kollegani E. käväisi työmatkalla Regensburgissa pari viikkoa sitten ja oli kiva vaihtaa kuulumisia vaikka aikataulut olivatkin tiukat. Hassua on muuten se, että vanhojen kaverien kanssa kun jälleen tapaa tuntuu siltä, että juttu alkaa luonnollisesti siitä kohtaa mihin se on vuosia sitten jäänyt.

Mainokset

2 responses to “Falsifiointia

  1. Rare Expots on hyvä valinta – toivottavasti kovin moni niistä ei oo nähnyt sitä jo?

Kommentointi on suljettu.