Hilbertin avaruuksissa

Kesä on tulossa. Kärpänen jo tossa surisee.

Työtä on vielä piisannut ja tänään lähti taas kolme työhakemusta. Ehkä töitä riittää vielä syksylläkin. Valitettavasti suurin osa näistä ”avoimista” paikoista on sovittu ja pedattu pomojen kesken jo ennen kuin se pakollinen ilmoitus naturejobsiin on laitettu.  Everybody knows, that’s how it goes. Maksakaa vähän lisää veroja niin saadaan muutama ylimääräinen tutkijanpaikka rahoitettua, kiitos.

Viikonloput eroavat arkipäivistä siinä, että arkipäivinä tehdään töitä päivällä ja kiipeillään illalla, mutta viikonloppuna päinvastoin. Viikonloppuna voi käydä myös niin, että samassa projektissa duunia tekevä jatko-opiskelija ei vastaa duunimaileihini. Mitä ihmettä tämä oikein on?? Pitäiskö näitä viattomia akateemisesta urasta haaveilevia jatko-opiskelijoita valistaa, että akateeminen maailma on red in tooth and claw vai onko nuorisolla oikeus muutaman vuoden fairy-tale todellisuuteen ja romautetaan vasta sitten taivas niskaan?

Tulosta pitäisi saada aikaan ja nyt olisi ehkä pariin paperiin materiaali kasassa. Toinen näistä olisi yhteispaperi kokeilijoiden kanssa. Teh suurilla teoreetikoilla on aina ollut vähän ylenkatsova suhtautuminen sellaisiin papereihin, koska kukaan ei muka halua joutua kokeilijoiden kotiteoreetikoksi (”house theorist”), mutta itse olen sitä mieltä, että oikeastaan ne paprut ovat parhaimpia. Jalat tukevasti maassa mutta pää leijailemassa Hilbertin avaruuksissa,  sillä tavalla tulee hyvä paperi. Ei mene liikaa esoteerisuuksiin. Mutta onhan siinäkin kieltämättä tyyliä, jos ennustaa jonkun ilmiön vaikka 20 vuotta ennen kuin kokeilijarassukat sen löytävät.

Nyt taas paperin draftin kimppuun. Yö on vasta nuori.

 

Mainokset