Köllöttelyä

Sain viikolla yliannostuksen sekä töitä että kiipeilyy, joten ajattelin vain köllötellä viikonlopun. Terveelistä, eikö. Duunissa proffat olivat sitä mieltä, että tuloksissa on niin paljon sellasta mitä ei ennen olla havaittu, että oltaisiin pettyneitä ”pelkkään” prl:ään. Proffat ovat ennenkin olleet ylioptimistisia, mutta kieltämättä spinspiraali kuulostaa myyvältä.

Duunirintamalla ei ole vielä kuulunut mitään. Aiheeseen liittyy tämä erinomainen Naturen kolumni. Kolumnisti puhuu tässä aika polttavasta ongelmasta vaikka oma lehmä onkin ojassa : post-docit ovat tieteessä halpoja kertakulutushyödykkeitä ja koko instituutio on ylipäätänsä aikansa elänyt. Joku voisi sanoa akateemisen alan lopettavalle post-docille, että aika aikaansa kutakin, mutta ongelma on koko koulutusjärjestelmässä, joten se kirpaisee post-docin lisäksi myös kaikkia veronmaksajia. Oikeasti, jos vaikka suurin osa lääkäreistä joutuisi ensin 5-10 vuotta tekemään 80 tuntista viikkoa ja sen jälkeen he joutuisivat  koulutusta vastaavan työn puutteessa esimerkiksi ohjelmoijiksi, niin takuulla jokaisen lehden pääkirjoituksessa älähdettäisiin, että talentteja hukataan ja koulutukseen varattuja verorahoja heitetään jonkkaan. Ohjelmointiin ei tarvita verorahoin kustannettua aivokirurgin koulutusta. Samoin teollisuudessa tarvitaan kyllä tieteelliseen ajatteluun kykenevää jengii, mutta yleensä kandi/dippa riittää. Tieteellisellä julkaisualalla tarvitaan tohtoreita jotka ymmärtävät tieteen päälle, mutta mikään julkaisutalo ei tarvitse vaikka post-docin viiden vuoden kokemusta kvanttikenttäteorian laskuista. Tieteessä edistystä ei voi suoraan mitata rahassa, joten puuttuvat virat ja tiedeurien hukkaanheittäminen ei suoraan ja viiveettä näy tavalliselle veronmaksajalle. Onko tosiaan niin, että yhteiskunnalla on varaa pitää yllä tämänlaista tehotonta järjestelmää näinä vaikeina aikoina? Onko labroillekaan oikeasti parhaaksi ottaa niin paljon kouluttamatonta työvoimaa sisään rikkomaan labrakamoja, kuin luottaa pääasiassa koulutettuihin itsenäisesti työtä tekeviin wanhempiin tieteenharjoittajiin? Järjestelmällä on siis vähän samat ongelmat kuin USA:n surullisenkuuluisalla terveydenhuollolla : tehoton ja kallis, mutta muutosvastarinta on kovaa, koska useat vaikutusvaltaiset tahot hyötyvät tehottomuudesta.

Talvi ei ole mikään syy olla kiipeilemättä ulkona. Homma on tietenkin vähän kuin jääkaapin halaamista (ilman hanskoja tietenkin), mutta toisaalta olen kuullut että avantouintikin voi olla kivaa. Aluks kädet ovat kohmeessa, mutta puolen tunnin jälkeen helpottaa kun on sulatellu käsiä kainaloissa ja verenkierto paranee. Nyt on tosin kädet känsillä ja polvet ruvella ja huili on paikallaan.  Olen myös oppinut kantapään kautta mitä paikallinen kiipeilytermi ein Haufen Scheisse tarkoittaa: se on sitä kun kivi murenee käsiin ja reitillä tarvitaan enemmän botaniikan tuntemusta kuin kivenlukutaitoa. Myös on tullut huomattua, että etenemiseen tarvitsisi jo paljon enemmän treeniä kuin mihin sitä ehtii ja pystyy. 6b tai 6c vielä jotenkin menee tällä hetkellä, tavoite on seiska, mutta tarvitsisi oikeasti asua kiipeilyseinällä, että pystyisi johonkin kasiin (logaritminen skaala, toim. huom.).

Sukupuun rakentelu on edenny ja vanhoja fotoja on skannattu. Jotain niistä olen viskannut facebuukiin. Molemmilla puolen sukua on innokas sukututkija ja pöytälaatikoista löytyy aina kivoja valokuvia, joten on tarvinnut vain liimata palaset yhteen. Sukujuuret ovat niin kirjavat, että melkein kaikkea löytyy. Tarinoita on monenlaisia ja kenties ne surulliset niistä säilyvät parhaiten jälkipolville. Onkohan syynä sitten joku sellainen, että tarinoilla halutaan antaa joku opetus.

Jos tästä nyt jotain oppii niin ainakin sen, että elämä on syklistä. Kaikenlaiset ihmiset ovat sukulaisia. Aatteet ja asemat tulevat ja menevät. Ideologiat ja illuusiot vaihtuvat. Siinä missä 4 sukupolvea sitten sukulaisissa oli niitä jotka kovasti koettivat saada Suomen tarun loppumaan, pari sukupolvea tämän jälkeen nuo ”samat” sukulaiset taistelivat ja kuolivat sen puolesta, ettei Suomen taru loppuisi. Jos kaikki on niin katoavaista niin millä muulla olisi paljon merkitystä kuin sillä, että ihmiset voisivat elää rauhassa ja onnellisina. Ilman näitä tyypillisiä kärsimyksiä, mistä tarinat kertovat. Onkohan tässä vuosien kuluessa tullut muututtua 1/4 buddhalaisesta 3/8 buddahalaiseksi. 🙂

Mainokset

One response to “Köllöttelyä

  1. ”Kallis, tehoton mutta vastustus systeemin muuttamiseen kova, koska monet tahot hyötyvät siitä”. Oi kun tulee ihan kotomaa mieleen.

Kommentointi on suljettu.