1. maratoni

Joskus pari vuotta sitten puolimaratonin jälkeen vannoin, että kokomaratonin juokseminen on hullujen hommaa. Kokeilinpa nyt kuitenkin sitten.

Maratoni ja puolimaratoni ovat täysin eriluonteisia lajeja. Syy on fysiologinen: lihasten ja aivojen ensisijainen energianlähde on glykogeenin muodossa olevat hiilihydraatit ja niitä on kroppaan varastoituneena vain noin 1500-3000 kilokalorin verran. Se riittää kyllä yleensä puolimaratonin juoksemiseen, mutta ei kokomaratoniin. Hiilarit loppuvat keskivertojuoksijalla noin 30 kilsan kohdalla ja sen jälkeen ottaakin ohraleipä. Elimistö saa vielä jonkin verran energiaa rasvan poltosta, mutta se on hyvin rajoitettu määrä. Käytännössä juokseminen muuttuu hitaaksi ja piinaavaksi helvetiksi. Tälle on oma termikin ”hitting the wall”.

Olen joitakin kertoja törmännyt tuohon muuriin ja tiesin suurinpiirtein miltä se tuntuu. Viime vuonna kun hölkkäsin/scramblasin Zugspitzen huipulle nopeeta tahtia tankki tyhjeni huipun lähellä. Se ei ollut kuitenkaan iso ongelma, koska bratwurstistandille oli vain 10 minuutin matka. Muurin välttämiseksi on olemassa kaikenlaisia kikkoja. Treenaamalla pitkiä lenkkejä rasvan poltto muuttuu tehokkaammaksi ja kallisarvoista glykogeenia säästyy. Hiilihydraattitankkaus ennen juoksua täyttää tankin piripintaan. Yleensä matkan aikana on myös pakko juoda energiapitoisia ja helposti imeytyviä (isotonisia) juomia kompensoimaan energian kulutusta.

Juoksin Tonavaa pitkin pilvisessä kelissä, vähän alle 20 asteen lämpötilassa. Erittäin hyvä keli maratonille, ei liian kuuma, mutta vilukaan ei yllätä. Tein tosin yhden suuren virheen. Otin mukaan urheilujuomaa ja vähän glukoosia, mutta 25 kilsan jälkeen huomasin, että tuo urheilujuoma olikin jotain pirun light-versiota. Mainostettu 95 kcal ei ollutkaan per desi vaan per puolen litran pullo. Käytännössä se on tarpeeksi vain 700 metrin juoksuun mun painoisella äijällä. Tämän takia en pystynyt saamaan tuota kallisarvoista lisäenergiaa juoksemiseen. Ja niin sitten kävi, että noin 35 km kohdalla törmäsin tuohon pelättyyn muurin pää edellä. Mutta kun tuohon asti oltiin tultu niin ajattelin, että loppumatka mennään vaikka kontaten, jos ei muuten. Jotenkin vauhtia hidastamalla ja juoksutyyliä muuttamalla sain loput kilometrit kasaan. Aika oli tietenkin hirveen huono 4:58, tavoite oli 1/2 tuntia vähemmän. Mutta tulipa ny vähän juostua.

Ruokahalu kasvaa syödessä eli mitäs sit seuraavaksi. Ultra-trail du Mont Blanc? 166 km ja noin 10 km korkeuseroja. 🙂

Mainokset

4 responses to “1. maratoni

Kommentointi on suljettu.