Viimeinen sukkulalento

Perjantaiksi 8.7. on scheduloitu viimeinen avaruussukkulalento. Sukkulan on aikaki jäädä eläkkeelle, koska se perustuu vanhaan tekniikkaan ja käyttökustannukset ovat hyvin korkeat. Mun ikäluokan sukupolvi kasvoi kuitenkin sukkulalentoja (ja onnettomuuksia) katsoen. Muistan vieläkin pikkukoulussa Challenger-onnettomuuden jälkeen päivänavauksen, jossa asiaa tietenkin käsiteltiin.

Tässä Sciencen artikkelissa pohditaan lyhyesti sukkuloiden merkitystä tieteelle, vaikka sukkulaa ei suunniteltu ensisijaisesti tiedettä silmällä pitäen. Sukkula kuljetti kiertoradalle puoli tusinaa tiedesatelliitteja, korjasi Hubblea ja kuljetti tieteellisiä kokeita avaruusasemalle. Kritiikki koko sukkulaohjelmaa kohtaan on kuitenkin ollut kovaa. Sukkula ei lentänytkään avaruusbussin tavoin noin 20 kertaa vuodessa avaruusasemalle vaan lentojen lukumäärä oli keskimäärin alle viisi. 14 astronauttia on kuollut kahdessa onnettomuudessa. Sukkulaohjelman hintalappu on myös ollu todella korkea, noin $1.5 miljardia per lento. Tätä voi verrata siihen, että esimerkiksi Ariane 5 laukaisi pari vuotta sitten kaksi hyvin merkittävää tiedesatelliittia (Planckin ja Herschelin) noin kolmasosalla tästä hinnasta. Sukkula suunniteltiin uudelleenkäytettäväksi, mutta lopullinen versio ei oikeastaan ollut edes sitä, koska ulkoinen polttoainetankki ei ollut uudelleenkäytettävä. Voidaan myös sanoa, että samalla turvallisuudesta tingittiin, koska sukkulahan ratsastaa polttoainetankin selässä avaruuteen eikä sen kärjessä. Tämä altistaa sukkulan kaikelle romulle mitä raketista voi laukaisun yhteydessä irrota, mikä johti lopulta Columbian tuhoutumiseen. Voidaan kovasti spekuloida, että oltaisiinko Marsissa jo käyty jos koko sukkulaohjelma ei olisi syöny niin suurta osaa Nasan budjetista vuosikymmenien aikana.

On siis aika siirtyä eteenpäin ja ruvettava suunnitelemaan samalla myös uusia rakenttiteknologioita, joilla päästäisiin vähän pidemmälle kuin maan kiertoradalle. Bye bye Space Shuttle.

Mainokset