Toipumista

Eilen tuli neljä viikkoa onnettomuudesta ja toipuminen on käynnissä. Viime päivät ovat tosin olleet vähän hankalia, mutta lekurit ovat korostaneet, että toipumisessa voi ajoittain tulla takapakkejakin. Kävin jo duunissakin pikaisesti näyttäytymässä, mutta lomakaudesta johtuen siellä oli aika tyhjää. Mielialat ovat kyllä olleet aika korkealla, kiitos etenkin T:n seuran. Pääsärkyä on tosin lisännyt työhuolet ja byrokratia.

Alunperin suunnitelma oli, että olisin aloittanut Dresdenissä Max Planck instituutissa hommat syyskuussa, mutta en ole vielä pystynyt käymään paikanpäällä. Idea on nyt yrittää toipua syyskuun puoliväliin asti, toivoa että voin mahdollisimman hyvin ja mennä sit pitämään puhe sinne Dresdeniin. Tämän perusteella he sitten päättävät tarjoavatko paikkaa. Alustavasti he suhtautuivat jo positiivisesti hakemukseeni, mutta toivottavasti olen syyskuussa siinä kunnossa, että voin antaa positiivisen kuvan. Valitettavasti muut hakemukset eivät tuottaneet mitään tenuretrackiä tai aloittelevan ryhmänjohtajan paikkaa. Lähimmältä liippasi Turussa, mutta pikkulinnut visersivät, että fysiikka olisi saanut siellä niin paljon rahoitusta, että tänä vuonna olisi muiden tieteiden vuoro.

Kesän kelit eivät ole olleet kummoset ja olemme olleet harmittavan paljon neljän seinän sisällä. Meillä on nyt joku toive, että pääsisimme käymään Suomessa jossain vaiheessa syksyä riippuen terveys- ja työasioiden kehittymisestä.

Onnettomuuden syy on edelleen epäselvä, kun en muista mitään tapauksesta ja luultavasti syy jääkin epäselväksi. Ainakin se oli tekstikirjaesimerkki siitä, että suurin osa onnettomuuksista ei tapahdu kiivetessä ylös vaan laskeutumisvaiheessa. Pudotus oli pitkä, mutta vauriot jäivät tähän suhteutettuna lieviksi ilmeisesti sen takia, että kuuleman mukaan törmäsin pari kertaa seinämään ilmalennon aikana, mikä hidasti vauhtia. No, jatkossa kiipelyt jäävät boulderointeihin sitten kun sen aika joskus tulee. Nyt on vaan kiikarissa parantua ja saada elämä taas normaaleihin raiteisiin.

Totenkirchl, josta melkeen tuli nimensä väärtti.

Mainokset

6 responses to “Toipumista

  1. Miten se sun kuivuva kaveri joka oli mukana, osaako se kertoa yhtään tarkemmin, miten siellä vuorella oikein kävi?

    Edelleen voimallista toipumista toivottelen! Muu tulee perästä, kunhan dude on enstekseen ehjä.

  2. Mulla on sen kiipeilykaverin selostus sähköpostissani, hän tiesi osan ja kirjoitti pyynnöstäni tapahtumakuvauksen. Mutta H ei vielä halua sitä katsoa (tulee paha olo).

  3. Zepa: Luultavasti oleellista on se, että mitä tapahtu tapahtu sille prusikille, millä olin kiinni köydessä. Itse en muista ja kaveri ei luultavasti ollut riittävän lähellä, että olisi nähnyt. Petri: Joo, poliisi ei epäile, että tässä olisi tapahtunut joku rikos.

  4. Huh, vasta neljä viikkoa ja ehdit jo pohtimaan puheiden pitämistä … harmi ettet hakenut Okinawalle, tänne haluttiin erityisesti aloittelevia fyysikkolabroja (eikä aivotutkijoita, kun niitä kuulemma oli jo liikaa, meh:) Mutta ei huolta, paikkoja tulee varmasti lisää. Rauhassa vaan parannut ensin.
    Tsemppiä – ja Tuulille myös!

  5. Yoe: Kiitos! Puheen tein onneksi jo ennen onnettomuutta. Ny pitäis vaan pitää se… Ja kun puheen aihe on vähän ku flagship tällä hetkellä niin varmaan moni muukin pahaa-aavistamaton työpaikan tarjoaja joutuu sen kuuntelemaan.

Kommentointi on suljettu.