Kotiseutumatkailua

Aika liitää. Sehän oli viime kesänä kun pakkasimme kamat Krunikan kämpästä muutoautoon ja lähdimme Hollantiin kahdeksi vuodeksi. Istuimme Liisankadun kuppilassa ja odotimme, että juna lähtisi iltalaivaan ja sitten Tukholmasta junalla Delftiin. Eiku. Tässä kuussa siitä tuleekin 7 vuotta ja Euroopan keikka on vähän venähtänyt.

Tulevaisuus ressaa, mutta kun kerran ollaan täällä keski-Euroopassa niin täytyy sitten nauttia siitä mitä täällä on. Parhaimpia asioita on se, että kaikki on lähellä. Alpit ovat kulman takana ja tänä kesänä huomattiin, että 7 tunnissa pääsee Regensburgista autolla Adrianmeren rannalle Istriaan. No teoriassa ainakin. Kesällä siihen saa lisätä 3 tuntia rajamuodollisuuksien ja liikenneonnettomuuksien aiheuttamien ruuhkien takia.

Istria oli miellyttävä kokemus. Oltiin muutama päivä Pulassa ja sen jälkeen Rovignossa. T löysi hyvän ja halvan kämpän Pulan roomalaisen amfiteatterin, Pula Arenan, vierestä. Kämpän parvekkeella siemailin viiniä yöllä,  katselin valaistua Areenaa ja mietin, mitä kaikkea yli 2000 vuoden aikana on Arenan seinien sisäpuolella tapahtunut. Muutama pyhimys tapettu, gladiaattorit mitelleet, maltalaiset ritarit pitäneet turnajaisia yms. T geokätköili ja löysi monta peruskätköä ja yhden vähän ovelamman linnunpöntöksi naamioidun. Kroatialaiset eivät ilmeisesti ole vielä löytäneet tätä harrastusta, koska useimmat kätköt olivat saksalaisten asettamia. Istrian eteläkärjestä löytyi hienot snorkkelointirannat Kamenjakin niemimaalla. Kalkkikiviset rantakalliot muodostavat vuoriston veden alla ja faunaa löytyi myös paljon. Ei tosin rauskuja tai harvinaisia munkkihylkeitä tällä kertaa, vaikka niitä on siellä bongattu hiljattain. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Mukavaa oli myös kelluskella hiekkarannan matalassa vedessä T:n kanssa. Istriasta ostettiin keittiöön oliiviöljyä, maailman parhaimpiin tomaatteihin kuuluvia tomaatteja, luumuja, chilejä ja juustoa. Oikeastaan ainoa hämmentävä asia keikassa oli, että emme löytäneet ravintoloista mitään kovin hyvää ruokaa. Parhaat paikat olivat kai hukassa tai pitkän matkan päässä kämpiltä.

Elokuun alussa oltiin Itävallan Alpeilla Bad Gasteinissa stressikuurilla: vaelluksia, vuoristolenkkejä ja kuumissa lähteissä kellumista uimahallissa. Pakattiin auto aamulla ja iltapäivällä oltiin jo vaelluskengät jalassa 2000 metrin korkeudessa. Yhtenä päivänä kävelimme Bad Gasteinin lähellä kohoavan Hüttenkogelin huipulle (2231 m). Ylhäällä törmäsimme pohjois-saksalaisiin Nicolakseen , 9 v, ja hänen äitiinsä. Poika oli liukastunut polulla sammaleeseen, lyönyt pahasti polvensa eikä pystynyt kävelemään edes tuettuna. Lyhyen strategiapalaverin jälkeen laitettiin T:n polvituki tukemaan pojan jalkaa, T otti meidän reput, ja minä kannoin pojan alas vuorelta lähimmälle hissiasemalle, joka oli onneksi vain alle tunnin matkan päässä. Hissiasemalla katsottiin vielä tarkemmin äidin sitomaa polvea ja haava näytti kyllä niin pahalta, että kenties helikopteri olisi ollut sittenkin parempi kyyti. Toivottavasti mitään ei mennyt pahasti rikki ja polvi paranee.

Kahden ja puolen tunnin juoksulenkki vuorilla oli miellyttävä endorfiinipommi: 19 km pituutta, 1 km korkeuseroa, harva ilma, kova rasitus ja hyvät näkymät. Hyvä paketti. Seuraavana päivänä T:n kanssa rentouttava kelluskelu kuumissa lähteissä auttoi happoihin jaloissa.

Bad Gasteinin vanhan keskustan halki virtaa iso ja äkäinen vesiputous. Keskusta olisi muuten hieno, mutta se on päästetty rapistumaan. Useat vanhat hotellit olivat kiinni ja ränsistymässä, mutta uusia hiihtokeskuksien hotelleja on rakennettu kauemmaksi. Vesiputousterassilla (Wasserfallterasse) oli matkan hämmentävin kokemus kun söimme erinomaista taimenta. Ei siis tarvita kuin matka Istrian kalastussatamilta Tauern vuoristoon 1000 metrin korkeuteen, jos haluaa syödä herkullista kalaa?

Perinteen mukaisesti hankittiin vielä sakotkin. Tällä kertaa parkkisakko, mahtavat 15 e. Muistutus itselle: parkkikiekko kaaraan näkyville Itävallassa vaikka parkkikiekkoa ei mainita pysäköintiliikennemerkissä.

Minnekäs sitten seuraavaksi menisi?

Mainokset

4 responses to “Kotiseutumatkailua

  1. Mahtavaa kun pystyitte auttamaan poikaa! Tuli varmasti kaikille hyvä mieli.

  2. Jeh, jätkällä oli sen mittaluokan kivut ja vammat että tuskin on hyvällä mielellä tässä kuussa. Itselläkin mieliala oli lähinnä ”toivottavasti saamme tämän tajuissaan alas”.

Kommentointi on suljettu.