Maitohappoa

Seuraavassa tekninen juoksufriikkiartikkeli, beware.

Viime viikkoina olen lenkkeillyt T:n pulssimittarin kanssa. Mulla on luontaisesti aika alhainen leposyke (40-50, sillon kun ei ylitreenausta 🙂 ) mutta tuntuu siltä, että en pääse kovassakaan rasituksessa siihen missä mun ikäisen maksimisykkeen pitäisi olla (joku 181). Kovimmassakaan ylämäessä ei mittarin lasiin tule kuin joku 170. Toisaalta tuo mun normaali ”pitkä lenkki” eli (10.5 km, +-120 m korkeuseroja) menee kyllä keskimäärin 150-160 sykkeillä alusta loppuun pahemmin hyytymättä eikä syke hidastu lopussakaan. Noin 50 minsaa tuohon lenkkiin (esimerkki täällä) menee parhaimmillaan eikä treenaaminen ole siihen tuonut paljon muutoksia.

Hieman juoksufoorumeita kun luin niin mun sykkeet tuntuvat kertovan lähinnä, että kovin paljon parannusta aikoihin ei ole odotettavissa ihan kunnon saralla. Jos maitohappokestävyys on noin korkea niin kuntoa rajoittaa jo lähinnä maksimisyke eli käytännössä ikä. Tietenkin tekniikkaa voi hioa tai sitten minimoida liikeyhtälöiden nimittäjää eli painoa. Paino on siinä 90 kg nurkilla. Pitkien matkojen parhaimmat juoksijat ovat kevyitä, 50-60 kg. Kieltämättä mun yläkropassa on hieman juoksun kannalta turhaa massaa, mutta en aikonut boulderointia lopettaa että lenkkiajat paranisi. Ehkä tämä tilanne on sitten kaikenkaikkiaan hyvä yleiskunnon kannalta. Vai onko kellään vinkkejä miten edetä tästä? Alppimajaharjoittelu voisi tietenkin tehdä terää, eikä olisi niin hankalasti toteutettavissa täällä keski-Euroopassa 😀 . Kun nuo mun hemoglobiinit ovat aina ollu vähän alhaisia, eli siinä rajoilla että voin luovuttaa verta.

Syksy alkoi ”virallisesti” täällä tänään syyspäivän tasauksen myötä ja hieman alkaa jo viileneen yöt.  Loppuviikolla pyöräilin konferenssiin aamulla ja tuli hieman vilu. Ei sitä lämpöä sit ollutkaan kuin +3C. Ens viikon pidän ”lomaa” ennen kuin lyhyt duunisopimukseni alkaa ja menemme T:n kanssa hieman retkeileen. Täytyy ottaa kesästä vielä viimeiset mehut irti ja toivoa, ettei joku maailman kylmin rintama tule Euroopan ylle. Yleensä näillä nurkilla lokakuun puolivälissä tapahtuu joku kumma faasitransitio ja lämpötilat tippuvat rysähtäen. Täytyy kerätä D-vitamiinit talteen vielä tosta auringosta ja sen jälkeen jaksaa sitten stressaa jouluun asti.

 

Advertisements