Riken

Käväisinpä tässä Tokiossa pikavisiitillä, koska Rikenin tutkimuslaitoksen spinfysiikan tutkimusryhmän kanssa on ollut neuvotteluja mahdollisesta duunista. Vaikka olin jo puhunut skypessä muutaman ryhmänvetäjän kanssa mun piti käydä paikan päällä näyttämässä nokkani superbossille ja noin viidelletoista muulle viivasuiselle valintakomission jäsenelle. Riken on iso laitos ja kaikkien tutkimusryhmien hakijat haastateltiin samana päivänä. Paikalle oli siis tulossa noin kolmekymmentä muutakin hakijaa. Koska Japanissa haastatelluille harvoin kehdataan enää sanoa ei, kyseessä oli lähinnä muodollinen mutta tärkeä juttu. Tai oikeastaan tuli tosin vähän mieleen, että kenties ne raakkaa tällä tavalla pois ne jotka eivät ole tosissaan kiinnostuneita, koska keikka oli aika rankka. Kenties niille jotka eivät säikähdä voidaan sitten määrätä yhtä rankasti duunia?

Matkustamiseen meni 22 tuntia ovelta ovelle per suunta ja pulju kustansi vain kaksi yötä majoitusta. Viime käynneistä viisastuneena tiesin, että jetlag Japanin matkoilla vaivaa mua pari-kolme yötä per suunta, ainakin. Hyvässä tapauksessa. En yrittänytkään muuttaa vuorokausirytmiä mihinkään vaan nukuin silloin kun nukutti ja oli mahdollisuus nukkua. Muutaman unisyklin kun saa käytyä läpi niin se piristää jo kummasti vaikka päänsärky on tietenkin julma. Hotellilla oli ihan kiva pieni huone, jonka kirjahyllyssä oli Uusi Testamentti ja Buddhan opetukset sulassa sovussa vierekkäin. Yöllä lämpömittari painui ulkona pikkasen pakkasen puolelle. Mikä ihmeen subtrooppinen ilmasto muka?

Saavuin hyvissä ajoin Rikeniin ennen haastattelua ja se olikin järkevää sillä mut kutsuttiin haastatteluhuoneeseen jo kaksikymmentä minuuttia etuajassa. Esitys 10 minuuttia, sen jälkeen 10 minuuttia haastattelua. Olkaa hyvä, kello käy – nyt. Päättelin aivan oikein, että se pieni johdonpätkä kateederin kulmassa oli vga-johto beameriin ja pluggasin kannettavani siihen. Tovoin ettei mun olisi tarvinnut vielä resetoida konetta niin kuin joidenkin beamereiden kanssa on ollut pakko. Sekunnit kuluivat. Beameri alkoi onneksi toimimaan pienen yskäisyn jälkeen (kylmää hikeä) ja aloin pitämään esitystäni spintroniikan tutkimustuloksistani. Puolivälissä laserpointterini hiiritoiminta tilttasi (lisää kylmää hikeä), mutta sain klikkailtua animaatiot läpi suoraan koneelta. Kun sain viimeisen lauseen suustani kello pärähti ja ilmotti aikani loppuneen. Seurasi muutamia hyviä ja asiantuntevia kysymyksiä lähinnä Science-paprusta. Tiesin vastaukset joten ne piti vain selittää ulkomuistista. Sen jälkeen kello pärähti toisen kerran ja homma oli ohi. Sit vaan paluulentokoneeseen. Ryhmänvetäjäni vielä juoksi mun perääni kun lähdin ja pahoitteli, ettei voinut pyytää minua illalla ulos drinkeille, koska koko ilta oli komitealla pyhitetty haastattelun tulosten analysointiin.

Yöllä tuli sitten jo maili, että hakemukseni on hyväksytty. Hyvää kotimatkaa ja koska haluaisin aloittaa.

Paluulento oli Frankfurtiin isolla Airbus 380 jumbolla. Aika mukava kokemus. Tilaa on pikkasen enemmän kuin jossain 340:ssä ja melutaso sisällä on aika alhainen, mikä on mukavaa musiikin kuuntelun ja leffojen katsomisen kannalta. Lastaus ja purkukin sujuivat joutuusti kolmella tuubilla. Pikku miikka oli se, että Lufthansan pöperöt olivat huonoja verrattuna vaikka Finskin tarjoamiin japaniruokiin. Kasvisruoka tarkoitti lähinnä sitä että liha oli korvattu isolla sienellä. Virhe. Sain kai unen päästä kiinni 24 tunnin valvomisen jälkeen kun Lena joen jälkeen huomasin jossain vaiheessa, että oltiin jo Hangon nurkilla.

Tästä tutkimuslaitoksesta sen verran, että Riken on jo melkein satavuotias pelkästään perustutkimusta tekevä laitos, joka keskittyy lähinnä luonnontieteiden perustutkimukseen : fysiikkaan, biologiaan, kemiaan, tietojenkäsittelytieteeseen yms. Nykyään siellä on noin 3000 tutkijaa seitsemällä eri kampusalueella. Hyvä ja arvostettu paikka tehdä tutkimusta. Historian varrella on sattunut kaikenlaista. Monta isoa nimeä fysiikassa on tehnyt tutkimusta Rikenissä: mm. Nishina, Yukawa ja Tomonaga. Nishina teki töitä 30-luvulla mm. Heisenbergin ja Kleinin kanssa ja on tunnettu Kleinin ja Nishinan yhtälöstä. Yukawa keksi vahvojen ydinvuorovaikutusten mesoniteorian ja sai siitä fysiikan nobelin. Tomonaga jakoi Feynmannin ja Schwingerin kanssa nobelin kvanttielektrodynamiikan kehittämisestä. Sodan aikana Rikenissä tutkittiin myös atomipommin teoriaa, mutta tunnetusti resursseja ei ollut tehdä mitään käytännössä. Sodan jälkeen USA:n miehittäjäjoukot upottivat Rikenin syklotroni-hiukkaskiihdyttimet Tokionlahteen koska arvelivat, että niitä voitaisiin käyttää pommin valmistamisessa. Tästä syntyi tiedemaailmassa iso älämölö.

No joo. Nyt vähän väsyttää, joten lopetan tältä erää tähän.

Advertisements

5 responses to “Riken

  1. Onneksi olkoon Henri, tätä sinä olet niin kauan unelmoinut. Mitä niistä 45 hakemuksista, nyt tuli iso potti. Olemme isä kanssa kovin ylpeitä sinusta. Thaimaassa ollaan! Kuumat paikat on myös täällä, mutta ihan erilaiset kuin sinulla oli siellä.

Kommentointi on suljettu.