Kulttuurintuotantoa

Yliopistolla oli vieraita Sendain yliopistosta. Kokeita tekevä fysiikan proffa tuli vierailulle yhden jatko-opiskelijansa kanssa. Teen yhteistyötä proffan kanssa ja häntä piti vielä viihdyttää illalla ravintolassa. Oli oikein mukavaa. Juttelun aiheet vaihtelivat paavista shochuun. Hän kutsui kylään Sendaihin sitten syksyllä. Maanjäristysvaurioiden takia Sendain yliopiston päärakennus piti purkaa, mutta näyttää siltä, ettei se ole ainakaan pahasti vaikuttanut heidän fysiikan tasoon. Jälleenrakennusrahaa virtaa edelleen sinne ja siellä on jonkinlainen finanssikupla.

Tiedekeskustelut etenivät niin, että tän kuun lopussa paperin pitäis olla valmis ja lähetetty. Siitä tulee hyvä papru ja oon tyytyväinen, että sain olla mukana siinä vaikka Sendain kokeet ovatkin pääosassa. Laskujen lisäksi kirjotin siihen manuskaan intron ja lisämateriaalia. Kesällä on kaksi tai kolme konferenssia, joissa olis tarkoitus esitellä projektien tuloksia. Yksi Wroclawissa, toinen Tirolissa ja kolmas Chicagossa. Jälkimmäisin tosin on epävarma koska labralla ei ole tarpeeksi matkarahaa.

Tykkään kyllä enemmän siitä, että kirjotan hyvän paprun jostain aiheesta kuin, että heilun ja mumisen 12 minuuttia kateederin takana konferenssissa ja klikkailen kalvoja läpi. Mutta nämä konferenssit ovat oleellisia tässä tiedekulttuurin tuotannossa. Melkeen  liiankin tärkeitä verrattuna siihen kaikkeen muuhun aikaa vievään ja työtä teettävään kultivaatioon, mitä tieteen ja tieteellisen ajattelun edistämiseen liittyy. Koska tässä edistämisessä on kysymys enemmän asenteesta tai asennosta, se näkyy harvoin missään tunnusluvuissa tai statistiikassa, poislukien mahdollisesti ehkä yliopistojen ja koulutusjärjestelmien ranking-taulukot. Rankingin perusteistakin voi tosin olla montaa mieltä ja muutokset näkyvät 10 vuoden viiveellä. Ei mitään kvartaalimeininkiä siis. Kaikeksi onneksi tieteellä on tietenkin tapana itseorganisoitua kunhan olosuhteet vain sallivat.

Sendain proffa kysyi myös miksi Suomi pärjää Pisa-vertailussa niin hyvin. Eli taas se kysymys minkä ulkomailla yleensä kuulee. Vastasin niin kuin aina, että sen takia kun hyvä ja arvostettu opetus luonnontieteissä jatkuu pitkään ja on kaikille samanlainen. Tämä on tietenkin myös ongelma, jos talentteja menetetään sen takia. Mutta en tiedä miten Suomessa asiat ovat muuttuneet näinä vuosina kun ollaan oltu poissa.

Apropos of nothing ostin Japanista genmaichaa eli vihreetä teetä johon on lisätty paahdettuja riisinjyviä. Se pussi tuli kulutettua nopeasti. Sitten tilasin lisää Saksasta, mutta unohdin yhden jutun. On vihreetä teetä ja sitten on vihreän teen kaltaisia tuotteita. Jostain syystä useat Euroopasta saatavat tuotteet kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään. Problem! Täytyy varmaan tilata seuraava satsi Japanista. Sieltä saa myös matcha-jauheella terästettyjä versioita, josta erityisesti tykkään.

Apropos of apropos of nothing ens viikolla olis tarkoitus viettää T:n kanssa 30 vee + tosi isot risat. Sen jälkeen voikin sit miettiä, että Ferrari vai Lamborghini. Vai joku nolo tavisbemari. Valintaa helpottaa se, että mihinkään ei ole varaa. Eikä sen puoleen mitenkään mielenkiintoakaan. En taida edes valittaa niistä tyypillisistäkään asioista, duunin lisääntyneestä paineesta, ystävyyssuhteiden kuihtumisista yms. Jos vaikka keskittyisin tuohon ylläolevaan kulttuurintuotantoon ja toivon, että siitä syntyy jotain josta on iloa muillekin.

Advertisements

One response to “Kulttuurintuotantoa

  1. Hyvä ajatus tuo viimeinen lause. Ei mitään turhaa stressiä, keskity vain oleelliseen!

Kommentointi on suljettu.