Mistä ei voi puhua

Tämä viikko ollaan oltu linnoittautuneena saaristossa mökille. T. saa saunan pesän syttymään yhdellä tulitikulla, mä tarvin kylpytynnyrin kanssa puoli pakettia sytytyspaloja, tuohia, sytytysnestettä ja liekinheittimen. Isä kyhää mökin viereen jotain pientä hökkeliä. Sellaiseen on kuulemma nyt enemmän aikaa kun on eläkkeellä vuorimiehen hommista. Naulapyssy heiluu ja sirkkeli soi. Luonnon ääniä. 🙂 Äiti näytti vanhoja valokuvia Inko-isotädistä ja Olle-isosedästä. Tädit Zaida, Märtä ja Olga. Japaninopintoja kuistilla. 母は海です、父は山です。 En ole tehnyt yhtään mitään töihin liittyvää ja pitäny netissä olon marginaalisen pienenä. On ollut jopa aikaa lukea kirja. Eläimiä ei ole kovasti vielä näkynyt. Tikka kävi nokkimassa kantoa tunkion reunalla. Yhelle ampiaiselle tarjosin sokeripalan, koska se oli vähän uupunut eikä jaksanut lentää. Vähän ajan päästä se pääsi sokerihumalassa jo liikenteeseen. Vihertiainen tömähti ikkunaa päin niin että höyhenet pöllähtivät. Lintu oli hetken pökertyneenä, mutta sekin pääsi puolen tunnin päästä taas lentoon.

Luin Anna Kontulan lyhyen kirjan Mistä ei voi puhua. Kirjassa puhutaan uskonnosta ja uskosta kahden naisen dialogin muodossa. Keskustelussa käydään läpi pitkä lista aiheita : mitä on usko, luottamus, tieto, gnosis, synti, rakkaus, jumala ja Jumala, mystiikka, mystiset kokemukset etc. Toisen päähenkilön ensimmäinen uskonnollinen kokemus tulee totta kai seksuaalisen kokemuksen yhteydessä. Näistä aiheista on kirjoitettu hyllyvalovuosittain tekstejä ties kuinka monen vuosituhannen ajan, mutta ehkä Suomessa aiheesta on käyty vähemmän keskustelua viime aikoina, en tiedä. Usko ja uskonnot ja niihin liittyvät asiat ovat universaaleja ilmiöitä vaikka ne tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa usein herättävätkin ajatuksia, että ne liittyvät lähinnä hihhuliuteen, epätieteellisyyteen, haaveellisuuteen tai muuhun vähintäänkin arvelluttavaan jos ei suorastaan vahingolliseen. Tämän takia arvostan kirjan pragmaattista lähestymistapaa aiheeseen. Henkilöt puhuvat erilaisten kokemusmaailmojensa kautta eikä mitään lopullisia totuuksia ole. Asiaa voi tarkastella monella eri tasolla ilman, että mikään tasoista sulkee pois toisen. ”En tiedä” on myös käypä ja joskus ainoa looginen vastaus johonkin vaikeaan kysymykseen. Kirjan dialogissa usko ja luottamus eivät ole niinkään sama kuin valaistuminen tai herääminen vaan pitkä monitahoinen prosessi. Pikemmin vähän kuin opettelisi ajamaan fillarilla. Kummassakin tapauksessa on kynnyksiä ylitettävänä, täytyy saada tiettyjä oivalluksia ja joskus sitä tuntuu olevan jumissa eikä pääse mitenkään eteenpäin. (Joskus pienenä kuulemma hermostuin fillarilleni kun homma ei skulannut ja viskasin sen ojaan, toim. huom.) Kehyskertomus on vähän köyhä. Vaikka se ei ollut pääasia olisi sitä voinut käyttää enemmän hyväksi.

Advertisements

One response to “Mistä ei voi puhua

  1. ”Mies juotti ampiaisen humalaan ja laittoi lentämään – katso kuvat”. Ei sitä paljun lämpöpönttöä saa tuleen ilman napalmia – pesät on ihan iisi biisi.

Kommentointi on suljettu.