Konfejuoruja ja trailrunning

Viikon päästä pitäis ladata yksi paku kaikella mahdollisella. Tavaraa pitäisi pelastaa täältä Regensburgista ja kuskata lasti Suomeen veljen kellariin. Ei se operaatio tarkoita kuin 4000km (4Mm) ajamista. Charming. Pinossa on yksi ikea-laatikko, jonka en soisi katoavan tässä seilaamisessa ympäri maailmaa. Se on täynnä valokuvia ja dioja. Sisältää esivanhempien kuvia ja mun vedoksia, ilfochromeja, mv-printtejä ja kaikkea mahollista 20 vuoden ajalta.

Koetin destressaantua tekemällä sunnuntaina pitkän trailrunning-kampanjan pohjoisilla Alpeilla. 25 km juoksemista ja 1 km nousuja. Toimi melkein, mutta ei sittenkään.

Muutama juoru konferenssista.

Puhe siis oli ja meni. Australialainen proffa H. kyseli multa adiabaattisuudesta. Kaikki tietävät Berryn adiabaattisen kvanttivaiheen, mutta ei-adiabaattiset vaiheet ovat vähän tuntemattomampia.  Prof. H:n oma puhe tuli vähän myöhemmin ja se käsitteli 0.7-anomaliaa kvanttikontakteissa. Kvanttimekaniikassa asiat kvantittuvat usein eli muuttuvat hypähdyksittäin ja niin myös sähkönjohtavuus. Sen kvantittuminen seuraa siitä, että kun johto on tarpeeksi laiha siihen ei voi tunkea seisovaa aaltoliikettä kuin tietyillä taajuuksilla. Taajuudet kääntyvät energiaksi kvanttimekaniikassa. Kun johtoa kavennetaan johtavuus ensin näyttää pienenevän hypäyksittäin kokonainen kvantti kerrallaan ja sitten se lopulta putoaa nollaan kun johto on tarpeeksi ohut. Hyvä, mutta usein kokeissa on havaittu konduktanssin kvantittuminen 0.7 kvantin kohdalla tai ainakin niin koedatan voisi tulkita. Mit viht? Eikö tämän pitänyt olla kiellettyä kvanttimekaniikan mukaan? 0.7-anomalia on yli 20 vuotta vanha yhä ratkaisematon ongelma fysiikassa. Kokonainen teollisuuden ala on keskittynyt työstämään ongelmaa olettamalla, että kyseessä on kenties jonkinlainen Kondo-ilmiö eli resonanssi.

Prof. H. oli tehnyt puristuvuuskokeita kvanttikontakteille ja tullut siihen johtopäätökseen, että Kondo-teoria ei selitä dataa. Pikemmin data näyttäisi tukevan sitä, että ilmiön selittäisi kineettinen teoria, jossa elektronin sirontavaikutusalat muuttuvat kun se matkaa ylämäkeen kohti kavennettua kohtaa kvanttikontaktissa. Mainittakoon, että tämä teoria on esitetty yli 10 vuotta sitten, mutta silloin sitä ei otettu vakasti. Kineettisen teorian esittäjät saivat hylkäyksen vertaisarvioinneissa ja vasta kolmas lehti suostui julkaisemaan jutun. Näin tiede etenee. Jos yrität julkaista jotain, joka on valtavirran suunnan vastainen useimpien karvat nousevat pystyyn. Kyllähän se on periaatteessa ymmärrettävää, jos on tehnyt vaikka 20-vuotisen uran ja alkaa haiskahtamaan siltä, että se perustuu täysin scheisselle. Meneekö virka ja voikin leivän päältä, voi ei, apua jne. Luonto ei tietenkään piittaa tälläisistä pienistä yksityiskohdista ja kieltäytyy itsepäisesti muuttumasta niiden mukaan. Tiedeyhteisölle on hyvin noloa, jos oikea teoria ammuttiin alas ennen kuin sitä edes tutkittiin. Prof. H käytti puheessaan sanaa ”shameful”.

Lounaalla kokeita tekevät proffat kiroilivat nestemäisen heliumin hinnan nousua. Ei ole mitenkään epätavallista, että heliumia menee parin-kolmensadan euron edestä päivässä kun kokeita tehdään. Kirjaimellisesti taivaan tuuliin. Se tekee ison loven budjetteihin ja hinnan nousu tuntuu kipeästi muutenkin laihentuneissa budjeteissa.

Proffat keskustelivat tiederahoituksesta. Euroopassa tilanne on kehno. Paitsi jos teet grafeenia. Jari K. sai juuri miljardi euroa Euroopan yhteisöltä grafeenin tutkimusta varten.

Lounaalla myös kuultua: ”Mutta mehän tiedämme, että spintroniikan tutkiminen GaAs-rakenteissa ei koskaan johda yhteenkään sovellutukseen, ihan vain näin meidän kesken sanon.” Niin, kröhöm. Ei kerrota rahoittajille. Mutta jostainhan pitää ponnistaa vaikka tunnetut materiaalit eivät olisikaan mitään Star Trekin energiakristalleja.

Refereeraporteista juteltiin Prof. N:n ja hänen jatko-oppilaidensa kanssa. Proffat olivat sitä mieltä että ei nyt tyritä tätä jollain pöljällä vastineella. Mutta mä en ole niin huolissani.

Mun edellinen projektikin sai myös yllätävästi näkyvyyttä. Materiaalitieteiden prof. W. Varsovasta uhrasi 10 minuuttia plenaaripuheestaan viime vuoden kollaboraatiomme tulosten esittelyyn. Vaikka hänen kontribuutio olikin koemateriaalien valmistaminen meni teoriankin esittely kohdalleen. Wau. Onnistuin kirjoittamaan teoriaosuudet siis kokeilijaystävällisesti.

Saman sarjan seuraava konfe pidetään kahden vuoden päästä Sendaissa. Prof. N. mainosti päätöspuheissa. Matka saattaa siis olla silloinkin lyhyt sinne. Osuva valinta. Perinteisesti tämä ep2ds/mss konfe on ollut erityisesti eurooppalaisten ja japanilaisten fyysikkojen show.

Ostin muutamalla killingillä Medieval Ensemble of Londonin tulkinnat Josquin Desprezin 4-äänisistä messuista Faysant Regretz ja Di dadi. Ensemble on erinomainen, mutta täytyy sanoa, että en pidä Di dadistä. Kenties sisäkorvassani on jotain vikaa. Ainii, niinhän siellä onkin. Tai voi myös olla, että Di dadi ei ole Josquinin teos. Sen alkuperä on kyseenalaistettu ja aikoinaan superkuuluisa Josquin tunnetusti julkaisi kuolemansa jälkeen enemmän teoksia kuin eläessään. Faysant Regretz puolestaan on erinomainen ja toimii pakettina alusta loppuun. Suosittelen.

Mainokset

One response to “Konfejuoruja ja trailrunning

Kommentointi on suljettu.