Kamakura-kausi

Asiat ovat pyörähtäneet käyntiin odotusten mukaan. Odotus oli että kaikki toimii kuin rasvattu ja jos ei toimi niin asiat saa järjestettyä ilman suurempaa draamaa. Niin kuin Japanissa yleensä. Kollegat auttavat kovastipaljon minkä kerkeevät. Pieni säätö oli lääkärintarkastuksen järjestämisessä. Jostain syystä halusivat duunissa tietää mm. kolesterolini ja verensokerini. Sain lopulta teetettyä vaaditut testit. Kaikki arvot olivat hyvät, paitsi hemoglobiini. Se on aina matala. Ekg:tä ihmettelivät hetken mutta tais olla vaan stressiä. Sitä on ollut tässä niin että pää räjähtää. Iltaisin lähinnä vaan väsyttää.

Pomo eli sensei on mukava, arvostaa tuloksiani ja tarjoaa enemmän tutkimusvapautta kuin osasin odottaa. Duunissa mun to-do pinkka kasvaa tosin nopeammin kun ehdin tyhjentää sitä. Pääsin jo puhumaan osaston kokouksessa, repostelemaan sensein oppilaiden puheita ja papereita ja kyhäämään apurahahakemusta. Tutkimuslaitoksella on jostain syystä mukavasti resursseja. Tämä on hämmentävää kun kaikissa edellisissä paikoissa on pitänyt venyttää paikallisen rahayksikön sadasosia.

Käytiin kotiseutumatkailemassa pari kertaa Tokion lähellä Kamakurassa. Iso biitsi ja mukava kaupunki. Laittoivat biitsillä kaikkia mestoja jo talviteloille vaikka hikoiltiin melkeen 30 asteessa. No taifuunikausi, lomat loppu. Kamakuran pronssinen Buddhan patsas (Daibutsu 大仏) on paitsi monumentaalinen myös elegantti ja ymmärtää kyllä heti miksi siitä on tullu vähän kuin Japanin ikoni. Paikan temppeli on tosin vähän ankea. Paljon nätimpi paikka on kaupungin toinen iso attraktio Hase dera temppeli, 長谷寺 eli pitkän laakson temppeli. Merkit lausutaan nanori-tavalla. Japanin kielessä on japanilainen lausuntatapa, kiinalainen lausuntatapa ja sit nanori-lausuntatapoja yleensä liuta, joita käytetään lähinnä nimien yhteydessä ja sitten poikkeuksia ja poikkeuksien poikkeuksia ja ja… Tällä kertaa nappasin temppelin omikujista eli klassisesta fortune cookie -tyylisestä onnenarvasta dai-kichin, mikä on vähän kuin parannus viime kerralla 5 vuotta sitten kiskaistuun kyoon eli kiroukseen. Vaadin temppeliltä rahat takaisin (50 jenin kolikko), jos tämä nykyinen arvio menee pieleen. Kamakuran kaduilta löysin myös Rochefortin trappistiolutta. Korkkaan pullon sit kun koti-ikävä on kasvanut liian suureksi. Eli varmaan ensi viikolla. Siihen saakka lasiin kaatuu 日本酒.

Läheisestä puistosta löytyi kilometrin pituinen juoksurata, mitä ympäri olen lyllertänyt iltaisin. Tylsää, mutta iltaisin on aina niin pimeätä, että en ole oikein jaksanut seikkailla parempien reittien toivossa. Luin tässä yksi kaunis ilta juoksufriikkien aikakauslehteä. Siellä mietittiin mm. että suhtautuuko harrastukseensa vakavasti jos juoksee vaan alle 50 km/viikko. Mun keskimääräinen on tällä hetkellä luokkaa 25 kilsaa viikossa. Enempää ei oikein irtoa, koska palautuminen ei ole tarpeeksi nopeata. Siis palautuminen sekä duunista että edellisestä lenkistä. Askelluksesta ja juoksukengistä oli tietenkin myös juttua. Huomasin, että olen alkanut käyttää jalan keskiosaa vaikka käytän normaaleja lenkkikenkiä. Se tuntuu kuormittavan jalkaa vähiten. Sitten lehdessä oli myös pakolliset douppasvinkit : miten doupata parhaiten kofeiinilla ja sallituilla vitamiineillä. Ja sitten fänsejä kokemuksia siitä, kuinka paljon paremmin juokseminen onnistuu kun on saanut vaikka allergiseen reaktioon lääkäriltä prednisonea tai jotain muuta steroidia. Tämä taisi vakuuttaa minut, että en taida vaivautua ottamaan juoksemista liian vakavasti. Mun viime talven prednisonekuuri ei muuten lisännyt vauhtia.

Eläimiä ei ole kovasti vielä näkynyt, paitsi yksi rapu tallusti taifuunin aikana pihalla sakset ojossa. T. on raportoinut pihapiirin pesukarhusta. Joka paikassa on isoja suzumebachi ampiaisia ja hämähäkkejä. Vielä kun löytäisi hyvän kiipeilyluolan.

Hase Deran temppeli. Tämä on ehkä Jizo.

Hase dera temppelissä. Tämä on ehkä Jizo, olettaisin.

121 tonnia Buddhaa.

T. (alhaalla), 121 tonnia Buddhaa (ylhäällä).

Dogi style.

Doggie tyylillä. (ei se vaan koirien styylaushoitola)

975 hPa taifuuni nro 18 hurautti päältä ja jätti pienen notkahduksen kännykän barometriin.

975 hPa taifuuni nro 18 hurautti päältä ja jätti notkahduksen kännykän barometriin.

Mainokset

4 responses to “Kamakura-kausi

  1. Hieno tuo kännyn kuva, hih! Ja T:lla on piiiitkät hiukset!

    Sain muutama vuosi sitten Kamakurasta buddhan muotoisen tikkarin. Annoin työkaverille, joka on enemmän Buddhaan päin kallellaan. Ripusti työpöydälleen. Ei lie enää kovin syötävässä kuosissa.

  2. Täällä jos pidän lyhyttä tukkaa niin ihmiset sanovat ”harry potter”. Kokemusta on. Mutta tukkaongelmaa vähän tuppaa; hisu ei tykkää paikallisesta vedestä, vaan tuntuu jotenkin elottomalta. Pitää ehkä etsiä toinen hoitoaine.

    Temppelillä myytiin vähän kaikenlaista buddhamerchandisea. En sortunut.

  3. Kiitos! Oikein mukava saada kuulumisia sieltä Japanista.
    Stressitilanne voisi olla hiukan parempi! Tsemppiä tuleviin ns. ”ongelmiin”.
    Ta det lugnt.

  4. Päivitysilmoitus: Havaintoja | Merkintöjä·

Kommentointi on suljettu.