Sattumia

Pari viikkoa muuton jälkeen Nerima vaikuttaa fänsiltä. Palvelut ovat paljon paremmat kuin Wakossa. Mehän asuttiin Wakossa vain karvan verran Tokion susirajan (Tokyo Gaikan Expressway) sisäpuolella.

Käytiin Kamakurassa uimassa. Merivesi 28°C ja isot mukavat aallot. Valitettavasti merenlahti oli, hämmentävää kyllä, tosi roskainen. Uiminen virkistää kuitenkin kovasti kun viime viikolla oli 38°C ja kosteus 67% eli tuntuu 60°C. Haukat liitelivät rannan yllä ja koettivat tuttuun tapaan näpistää ruokaa rantalomalaisilta. Tein paluumatkalla junassa kanji-harjoituksia luurillani. Vieressä istuva vanha leidi huomasi näperrykseni ja alkoi innostuneesti opettamaan merkkien lausuntatapoja. Seurasi vartin verran japanin opetusta ruuhkajunassa Shōnan-Shinjuku linjalla. Jostain syystä hän luuli meitä arabeiksi. Shinjukussa sensein täytyi valitettavasti lähteä junasta. Kiitin ja kumarsin. Me jatkoimme Ikebukuron ja Heiwadain kautta kotiin.

Seuraava manuska tuli duunissa valmiiksi, mutta pidän sitä vielä pöytälaatikossa jos vaikka kokeilijat saisivat mitattua käsiksessä esitetyn ilmiön. He kokeilivat jo kerran, mutta samplet epäonnistuivat eivätkä he saaneet mitään signaalia irti niistä.

Käytiinpä vaihteeksi taas bhutanilaisessa ravintolassa. Chilisyyden aste oli laskenut useampia pykäliä sitten viime kerran. Kotitekoinen ginger-ale oli erinomaista, mutta emadatsi ehkä jopa pikkasen liian vähächilinen (!) Kenties chilien tujuus vähän vaihtelee. Jälkiruuaksi dragon rommia. Gochisousama deshita.

Labraan tuli uusi postdoc Delftistä, taiwanilainen kaveri. Hänellä oli jatko-opinnoissa sama proffa kuin mulla postdogena. Piirit, pienuus etc. Meillä oli eilen tervetuliaisjuhla ja labra oli täynnä väkeä. A. B. teki hyvää nasi gorengia ja A.-san paistoi erinomaista tonnikalaa. Sensei kertoi kuinka hänen oma aikidosensei oli aluksi tehnyt pitkän uran eräässä järjestössä joka tunnetaan nykyisin mm. katkaistuista sormista. Filosofiat ovat kuulemma asia erikseen; nämä budolajit ovat kehittyneet taidosta saada porukkaa nopeesti hengiltä. Korkkattiin labran nurkassa lojunut pönttö umeshua, joka on ollut kolmisen kuukautta tekeytymässä. Maku oli jo hyvä, mutta pikkasen sais vielä luumut muhia. Uusi postdoc soitti Delftiin ja puhui tyttöystävänsä kanssa, joka asuu vielä Oosterstraatilla. Pyydettiin häntä moikkaamaan Oude Delftiä puolestamme. Join P:n tarjoamaa slovakialaista pontikkaa baijerilaisesta snapsilaisista. Ranskalainen M. selitti uimisen saloja. Hän on uinut kilpailutasolla nuorempana. Kun kello lähestyi puoltayötä vain ulkkarit kemuttivat enää.

Terveyskremppa näyttää loppuneen. Kaikkea mahdollista kokeiltiin, mutta trikin näytti lopulta tekevän antiviraali lääke. Kaikesta päätellen kyseessä on siis neurohakuisen viiruksen aiheuttama krooninen tulehdus. Tässä episodissa meni tällä erää sitten melkeen 5 kuukautta. Olo on lähes euforinen kun ei ole enää koko ajan pahoinvointia. Tänäinen krapulakin tuntuu siihen verrattuna mukavalta olotilalta. Pieni lievä huimaus on vielä jäljellä, mutta kokemuksesta se menee kohta ohi vestibulaaritreenillä. Alkoi vähän huolettaa kun kokeissa näkyi systeemisiä ongelmia kuten proteiinia siellä missä sitä ei saisi olla, komplementin vaje yms. Neurohakuiset viirukset ovat hyvin yleisiä koska ne ovat kehittyneet väistämään ihmisen immuunijärjestelmän. Melkein kaikilla ihmisillä on ainakin joku latenttina elimistössä. Niillä on potentiaalia aiheuttaa kaikkea mahdollista rokoista aivokuumeeseen ja kasvaimiin. Ne on ajateltu olevan komponenttina myös monessa huonosti ymmärretyssä kroonisessa sairaudessa (lupus/CFS/Alzheimer/MS/bipolaari yms.) Yleensä nämä virukset pysyvät tosin uinumassa eivätkä aiheuta mitään pahoja ongelmia. Syitä aktivoitumiseen ei tunneta ja näitä viiruksia ei voi nitistää lopullisesti latenssiominaisuuden takia. Antiviraalit vähentävät viiruksen aktiviteettia sen ajan kun niitä käyttää. Ongelma on, että niitä ei voi käyttää tarpeen mukaan kuin kipulääkkeitä. Oireet merkitsevät sitä, että vauriota on jo syntynyt. Ei ole pointtia sulkea tallin ovea enää jos hevonen on jo karannut. Lekuri sanoi, että Japanin sairausvakuutus ei korvaa näitä, koska ne toimivat toisinaan, joskus eivät. Kukaan ei tiedä miksi, eivätkä ne ole sen takia saaneet virallista hyväksyntää. Sama ongelma on mm. CFS:n kohdalla. Hän neuvoi hankkimaan lääkkeet Hong Kongista tai Intiassa. Kirjoitan tämän siis vinkkinä niille jotka ovat joskus saaneet Ménièren diagnoosin. Antiviraalit (plus ehkä antihistamiini) saattavat toimia. En ole tietenkään ensimmäinen kun on huomannut tämän, eivätkä antiviraalit välttämättä toimi, koska Ménière on vähän mystinen juttu ja luultavasti kokoelma erilaisia sairauksia. Antiviraalien sivuvaikutukset ovat yleensä aika vähäisiä (itse en huomannut mitään), joten yrittämisestä ei laiteta.

2 responses to “Sattumia

  1. Neriman fänsiys, voi kyllä! Harvoin sitä voi asua paikassa, jossa naapurustosta voi ostaa kiwihedelmiä suoraan puusta, mutta silti parvekkeelta näkyy Shinjuku.

  2. Kiitos! Eilen vietimme täällä saaristossa Muinaistulien yötä.
    Tänään aurinkoinen syyssää saaristossa.

Kommentointi on suljettu.