Linnansaari

Huomasin, että kesä on loppumassa ja mun kesälomasaldo oli vielä plussan puolella. Deadline kesäloman käytölle syyskuun loppu (vuosiloma on täällä erikseen). Otin keskellä viikkoa päivän lomaa ja ehdotin T:lle, että mennäänkö vaikka katsoon merta. T bongasi kartasta Miuran niemimaan kärjestä Jōgashiman (城ヶ島) eli Linnansaaren. Sinne ei ole pitkä matka, mutta koska nopeaa junalinjaa ei ole matkaan meni Nerimasta noin kolme tuntia junissa ja bussissa.

Mutta oli kyllä sen arvoista. Kaunis saaris ja rannat vulkaanista kiveä. Matalikot olivat täynnä kaikkea meren elävää: kummallisia kaloja, kotiloita, rapuja ja merivuokkoja. Haukat partioivat taivaalla kuten aina. Saari on ehkä saanut nimensä eteläpuolen muurimaisista jyrkistä rantakallioista tai ehkä saarella on joskus ollut joku linna, ei tiedä..

Jōgashiman jrantakalliot

Jōgashiman rantakalliot

Paikan erikoisruoka oli maguro, tonnikalamutta laittoivatkin kaikki mestat kiinni kun tultiin auringon laskiessa pois rannalta. Eräs kaffilanpitäjä innostui puhumaan kanssamme. Kyseli minkälaista on Suomessa ja näytti meille (ehkä itsetehtyä) listaa sadasta maailman parhaasta elokuvasta. Meni joskus vähän arvauksen puolelle japanilaisten nimien lukeminen ja tulkinta, mutta sijalla 10. oli Kaurismäen Tulitikkutehtaan tyttö (マッチ工場の少女). Bussimme tuli ja jouduimme hyvästelemään sedän. Pikkasen harmitti kun ei vielä osata jutella kovin korkealentoisesti japanilaisten kanssa.

Majakki

Majakki

Eteläranta

Eteläranta

Tänään 3.10. on kesän viimeinen päivä. ”Voimakas matalan alue” (lue : taifuuni) puskee lämmintä ilmaa etelästä. +31C ja lafkan uima-allas oli käytössä ulkona. Mutta ilo loppunee lyhyeen. Tämä taifuuni #18 Phanfone näyttää saavuttavan Tokion 3 päivän päästä. Ennusteissa se on voimakkain tänä vuonna Tokion suunnalla ja juuri sinä päivänä pitäisi matkustaa Yamagataan. Toivottavasti junat kulkevat.

Dallailin kampuksella eilen ja hain tulosteita printteriltä kun huomasin pihalla jotain häppeninkiä. Vakavailmeistä tutkijaporukkaa ja johtoporrasta oli paljon koolla. Liityin joukkoon. Osoittautui, että kyseessä oli muistotilaisuus lafkan eläimille jotka olivat tieteen takia joutuneet uhratuiksi. Puheita pidettiin, kumarrettiin, hetken hiljaisuus. Muistomerkille kannettiin kukkapuskia, kaksi hedelmävatia ja tietenkin lasi vettä. Kukin sai vuorollaan viedä ruusun ja sitten kaikki hajaantuivat tahoilleen.

Ontaken-sanin katastrofin takia Naturessa ehdotetaan muutamaa parannusta turvajärjestelmiin. Yksi näistä on varhainen varoitusjärjestelmä joka laittaa automaattisesti lähistöllä oleviin luureihin viestin kun purkaus näyttää todennäköiseltä. Tämänkaltainen järjestelmä on jo maanjäristysten kohdalla. Ympäri Japania oleva mittariverkosto rekisteröi järistysten P-aallot ja joskus tieto lähenevästä järistyksestä ehtii luuriin jopa ennen kuin aalto ehtii kohdalle. Valitettavasti varoitusjärjestelmät eivät aina takaa turvallisuutta. Ontake-sanin kohdalla purkautumisesta kielivä maan värinä alkoi vasta 11 minuuttia ennen räjähdystä. Siinä ajassa ei kerkeä vuorelta alas, mutta ehkä ihmishenkiä olisi säästynyt.

Tällästä tällä kertaa.

3 responses to “Linnansaari

  1. Taitaa jäädä Yamagatan hike väliin. Toisaalta just nyt tällä hetkellä ei ihan innostakaan mennä tulivuoren kraaterille hiippailemaan.:-/

  2. Ihania rantakallioita. Rauhallisuus vallitsee, mutta tyfoni ilmeisesti tulossa

Kommentointi on suljettu.