Fermin paradoksi

T. antoi joululahjaksi Stephen Webbin kirjan Fermin paradoksista. Paradoksi on siis tämä: älyllistä elämää voi kehittyä missä tahansa maailmankaikkeudessa, joten missä ovat jäljet tästä kaikesta. Kirjan tiedot ovat tosin vähän vanhentuneet ja vuodelta 2002. Corot, Kepler ja muut eksoplaneettoja metsästävät teleskoopit ovat sen jälkeen löytäneet jo yli 1800 eksoplaneettaa eli planeettoja muiden tähtien ympärillä. Keplerin datasta voi päätellä, että Linnunradassa on todennäköisesti miljardeittain Maan kokoisia elämän kehitykselle suotuisia planeettoja. Eli missä kaikki älyllinen elämä on? Jälkeäkään ei ole näkynyt Maan ulkopuolella.

Fermin paradoksi on ihan mukava kaffepöytäkeskustelun aihe, koska siihen ei ole mitään oikeaa vastausta. On vain enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia. Vähemmän valistuneet voivat huomenna muutua enemmän valistuneiksi kun saamme lisää tietoa maailmankaikkeudesta. Eli your guess is as good as mine. Tällä hetkellä mun veikkaukseni on, että älyllinen elämä tällä tasolla on varsin harvinaista Linnunradassa ja älyllisten olentojen avaruusmatkustaminen on aivan liian vaikeata. Kyläilemään tulevia alieneita on siis luultavasti turha odottaa. Signaaleja kannattaa tosin kuunnella eksoplaneetoilta jos vaikka tärppäisi, mutta ensin on luultavasti otettava selvää mihin on ”korvat” suunnattava. Valitettavasti Nasan Terrestrial Planet Finder ja ESA:n Darwin projektit ovat jäässä koska tekniset ongelmat ovat vielä liian vaikeita.

Yksi ratkaisu Fermin paradoksiin on kyllä pikkasen scifihtävän ja osin hilpeän keskustelun arvoinen: elämän siemenet ovat saattaneet tulla joltain toiselta planeetalta Maahan luotaimen avulla. Tätä ehdottivat mm. Carl Sagan, Iosif Shklovskii, Francis Crick ja Leslie Orgel. Perustelu menee suurin piirtein seuraavasti. Elämän kehittyminen on vaikeaa ja/tai vie pitkän ajan, joten joku toinen sivilisaatio on saattanut vähän auttaa prosessia ja lähettää elämä eteenpäin. Tämä voi olla järkeenkäypää kun ajattelee kuinka paljon ihmiskunnan luotainteknologia on kehittynyt viime aikoina ja kuinka vaikeata toisaalta ihmisen avaruusmatkailu on. Valitettavasti jo Kuuhun suuntautuva lyhyt matka vaatii niin paljon energiaa, aikaa ja resursseja, että siihen tarvittavia raketteja ei ole tehty sitten Apollo-ohjelman aikojen. Kehitys ei ole kehittynyt. ISS on myös riippuvainen huoltolennoista ja Maan geomagneettisen kentän suojeluksesta. Ajatus, että ihmiskunta perustaa siirtokuntia toisiin aurinkokuntiin on fantasia, jonka juuret ovat historiassa suhteellisen lähellä olevissa tapahtumissa; Maan kolkkien asuttamisessa, kansainvaelluksissa ja kolonialismissa. Siihen tarvittavaa tekniikkaa ei luultavasti voida koskaan toteuttaa. Etäisyydet ovat tähtitieteellisiä (!), fysiikan lait rajoittavat matkustusnopeutta ja ihmisen biologia henkiinjäämistä. On hyvin epätodennäköistä, että ylimääräisiä resursseja ja yhteistyötä riittäisi Maassa, missä on näin paljon ihmisten välistä kilpailua ja välienselvittelyitä. Lisäksi ihminen on kehittynyt elämään Maassa vuorovaikutuksessa muiden elämän muotojen kanssa. Maan kaltainen eksoplaneettakin on todennäköisesti hyvin kaukana ihmiselle optimaalisista elinolosuhteista.

Eli jos ollaan yhtään realistisia ei ole todennäköistä, että ihminen tekisi avaruusmatkan läheisiin tähtiin etsimään toisia asumiskelpoisia planeettoja, jos fysiikan kirjoja ei nyt aivan uusiksi kirjoiteta jollain hämmästyttävällä keksinnöllä. Jos se olisi mahdollista alienit olisivat todennäköisesti jo täällä. Sen sijaan elämän siemenet (solut, DNA tms.) säilyvät paljon helpommin avaruusmatkan ajan. Niiden lähettäminen muille planeetoille luotaimen tms. avulla on helpoin, nopein ja yksinkertaisin tapa levittää elämä toisille planeetoille. Ei tarvita edes kovin suurta optimismia ajatella, että jonain päivänä ihmiskunta kehittää luotainlaivueita, jotka pystyvät matkustamaan itsenäisesti tähtiin ja etsimään sieltä elämän kehitykselle parhaiten sopivat eksoplaneetat. Siihen kuluva aika olisi vain murto-osa Linnunradan nykyisestä iästä ja vaikeudet olisivat kohtuullisia. Koska ihmiskunta voisi tehdä näin niin kenties joku toinen sivilisaatio on jo tehnyt sen miljardeja vuosia sitten ja käynnistänyt elämän kehityksen Maassa.

Idea voi kuulostaa järkevältä, mutta koko ajatus saattaa kaatua siihen, että evoluutio näyttää fossiiliaineiston perusteella olleen maapallolla vain hidas mutta jatkuva prosessi. Elämälle tarpeellisia molekyylejä löytyy Maan ulkopuolella, joten kenties luotaimen lähettäminen ei edes kovasti auta. Oli niin tai näin ihan hauska ajatus. Voi ehkä olla jopa totta. Joko ei hullumpi tai sit hullumpi.

2 responses to “Fermin paradoksi

  1. ”Jälkeäkään ei ole näkynyt Maan ulkopuolella.” Useimpina päivinä tuntuu, että eipä liioin Maan päälläkään…

Kommentointi on suljettu.