Pääsiäishäät

Kirsikankukkakausi vasta alkoi ja onkin yht’äkkiä jo melkein ohi. Pieni myrsky ennen pääsiäistä irroitti suurimman osan kukista. Tämä ei näytä hillitsevän kovasti hanamin viettäjiä mutta nyyyyh.

IMG_20150406_123953

Ystävät menivät naimisiin pääsiäisenä: hollantilainen A. ja japanilainen C. Olivat laskeneet etukäteen, että tämä olisi paras aika kirsikankukille. Häät olivat monipäiväiset. Yhtenä päivänä hääpari meni shinto-pyhättöön perheiden kanssa. Me nähtiin myöhemmin videolta parhaimmat palat – häävala, saken juontia, sakaki puun oksan rituaalinen uhraaminen. Ystävät oltiin kutsuttu lauantaina juhlaosuuteen. T. teki valokuvausta hääparille sisällä ja ulkona. Juttelin morsiamen veljen kanssa, joka on eläinlääkärinä Fukushiman prefektuurissa. Eräs japanilainen kollega oli menossa Ruotsiin pariksi kuukautta ja kysyi mitkä kirjaimet pitää lausua ruotsalaisissa sanoissa. Karaokea oli myös tietenkin. Koska japanilaiset pukeutuvat yleensä aivan viimeisen päälle aateltiin, että oltaisiin vähän alipukeutuneita. Mun paita ei ollut kovin hyvä, kraka vähän nuhjunen. Eri sävyiset housut ja takki. Apua. Onneksi hollantilaiset pelastivat t-paidoissa ja farkuissa, kotoista. Pääsiskö taas Delftiin Beestenmarktille terassille, kiitos. Koti on vähän ympäri maailmaa. Kiitokseksi osallistumisesta hääpari antoi stroopwafelin. Jatkoille mentiin toiselle puolelle katua legendaariseen hotelli Okuraan. Baarissa tuli vähän deja vu olo, koska you only live twice.

Pääsiäinen ei ole tietenkään sinänsä mikään juttu täällä. Sitä ei kovasti näy missään. Mitään vapaita ei ole. Mutta Oosteroratorium piti kyllä soittaa sunnuntaina, jotain perinteitä nyt sentään, ja vielä päälle Magnificat anima mea dominum.

Häppeningit ja viime kuun reissut ovat vähän imeneet energiat alas, joten onneksi mitään ihmeempiä ei ole tässä kuussa. No, ekskursio suurlähetystöön äänestään. Siinäpä tärkeimmät.

Metrossa alkaa oppimaan mitä tarkoittaa ’mass transit’ kun matkustaa aikaisin aamulla. Vaunuissahan ei ole kuin sivuilla vähän istumapaikkoja poikittain että keskelle mahtuisi satapäin ihmisiä. Kun vaunu on aivan tupaten täynnä kuin sillipurkki siihen näyttää mahtuvan kevyesti vielä parikymmentä ihmistä lisää. Se tehdään näin: kun vaunun ulkopuolella olevat ihmiset eivät enää mahdu sisään he kääntyvät selin ihmismassaan ja työntävät selällä massaa ovesta sisään. Käsiä ei käytetä, se olisi epäkohteliasta. Vaunun sisäpuolella oleva löytää aina jonkun pienen neliösenttimetrin kokoisen alueen johon puristautua vaikeroiden. Sitten tuleekin se vaikein osuus. Vaunun ovet pitää saada kiinni. Ruuhkaisella asemalla saattaa tarvita kolme tai neljä yritystä ennen kuin ovet saadaan sulki. Joku parka jää aina oven väliin ja turvalaitteet avaavat oven. Juna lähtee liikkeelle kun ovet on saatu kiinni ja seuraavalla asemalla ihmiset purkautuvat paineella ovesta ulos kun ne avautuvat ja sisällä loukussa olevat pääsevät ulos omilla asemillaan. Pakkaaminen tehdään uudelleen saman kaavan mukaan. Kuulutuksissa nainen visertää iloisesti: Tokyo Metro wo go ryo itadakimashite – Arigatou gozaimasu!

4 responses to “Pääsiäishäät

  1. Enkä koskaan enää hääkuvaa. Eeppinen stressi & migreeni. Mutta muuten hyvät kemut. Okurassa kannattaa käydä uudelleen ennen kuin jyräävät 007-interiöörin seuraavien olympialaisten tieltä. Ja tutustuttiinhan me myös Okuran ikebanamestariin. Rei Shimura vain puuttui.

  2. ”Tokyo Metro wo go ryo itadakimashite – Arigatou gozaimasu” = kiitos kun käytitte Tokion metroa kohteliaasti ilmaisten.🙂

Kommentointi on suljettu.