Honkkari

Olipa kevätloma.

Hong Kong on tähän aikaan vuodesta kuin trooppinen Lontoo. Paikka on säilyttänyt vähän brittileimaansa vaikka britit näyttävät olevan Oopiumisodassa alakynnessä. Mutta vastarinnan pesäkkeitä löytyy vielä. Vanhoja setiä tweediin pukeutuneina katsomassa krikettiä gin&tonicit nenän edessä Wellington Streetillä. Tai kantonilais-brittiläiset partiolaislapset St. Johnin katedraalin puistossa. Toisin kuin Tokiossa lähes kaikki puhuvat englantia.

Kowloonin Centralin lautta-asemalla oli kaksi mielenosoittajaryhmää. Toisen ryhmän kyltissä luki, että Falun Dafa is good ja näytettiin kuvia erittäin kaltoin kohdelluista jäsenistä. Vastamielenosoittajien kyltissä neuvottiin, miten Falun Dafa -kultista pääsee ulos. Falunin virallisessa lehdessä neuvotaan miten mindfulness harjoitukset auttavat pääsemään digiriippuvuudesta. Hong Kongin virallisessa turistilehdessä taas meditoiva Buddha räplää smartphonea, mikä opastaa Lantaun saaren suuren Buddhan patsaan luo.

Hong Kong on pikkasen roughimpi paikka kun Tokio. Huijatuksi joutuu pikkasen jos ei ole tarkkana. Täällä ei olla kohteliaita japanilaiseen tapaan. Hanavesi on muka juotavaksi kelpaavaa, mutta paikalliset keittävät sen yleensä ja hotellin vesi haiskahtikin vähän homeiselta. Delhi belly saattaa myös iskeä. Oppaissa suositeltiin pakistanilaista Khyber pass -ravintolaa legendaarisen Chungking mansionsin hämärissä sokkeloissa. Oli pakko kokeilla. Ruoka oli herkullista. T:n laukku meinattiin varastaa vain kerran. Syötiin myös maailman halvimmassa michelintähdellä varustetussa ravintolassa, kantonilaisia wontonnuudeleita myyvässä pikaruokalassa. Annoksen hinta on pari euroa. Ehkä ne ovat superhyviä mutta jostain syystä en ollut kovin vaikuttunut. Helmi possulle? Olimme myös Temple Streetin Night Marketin rapuravintolassa syömässä erinomaista höyrytettyä lahnaa papukastikkeessa. Näyttää myös siltä, että olemme vähän japanilaistuneet, koska puhutaan ruuasta koko ajan.

Trooppisessa helteessä ei oikein jaksa lenkkeillä, kun olo on kuin huonossa saunassa (voi ei, muistin juuri että sama on tulossa tänne Tokioonkin parin kuukauden kuluttua). Tein kuitenkin yhden lyhyen klassisen lenkin Victoria Peak -vuoren ympäri. Kuumuus ja kävely vaativat kuitenkin veronsa ja iltaisin kävi usein niin että nukahdettiin istualtaan hotellihuoneessa.

Hong Kongissa on runsaasti filippiiniläistä työvoimaa. Naiset tienaavat kotiapulaisina muutama sata euroa kuussa ja pääsevät hyvässä tapauksessa kerran vuodessa kotiin lastensa ja miestensä luo. Sunnuntaina filippiiniläisillä oli vapaapäivä ja he kokoontunut keskustaan ja lähettelivät paketteja ja rahalähetyksiä kotiin. He istuskelivat pahvien päällä postikonttorin edessä juttelemassa ja näyttivät kännyköillä kuvia lapsistaan toisille naisille. Eräs ryhmä oli kokoontunut piknikille rannalle ja rummuttivat ja pitivät hauskaa. Jotkut puhuivat ilmaisen wifin kautta internet-puheluita. Harhailimme ja päädyimme rakennukseen, jossa filippiiniläisyhteisö piti kauppojaan. Ihmisiä vilisi. Eräässä kerroksessa pikkutyttö oli piirtänyt pahvilaatikkoon punaiset silmät ja suun ja kulki käytävällä pahvilaatikko päässä hurjasti puhisten. Me nauroimme ja sanoimme, että näytät ihan robotilta. Mutta tyttö sanoi, että ehei! Hän on lohikäärme! Dragon! Tytön äiti sanoi, että tyttö tykkää kovasti leikkiä näillä pahvilaatikoilla. T. kävi kauppaa housuista. Myyjä halusi jutella ja sanoi, että Hong Kong on globaali talous pienoiskoossa, että näin se toimii, katso. Sanoi kauppojen jälkeen vielä ystävällisesti God bless you perään.

Hong Kongin vilinästä on vain puolen tunnin lauttamatka rauhallisemmille saarille. Käytiin Lamman saarella. Sieltä löytyi banaanipuita ja kulkukoiria, jotka kyltin mukaan ovat erittäin kilttejä, mutta saattavat purra karkuun juoksevia. Banaanit käyvät lähinnä ruuanlaittoon. Kiipeilin yhden rakennuksen katolla ja koetin löytää geokätköä. Löytyi varpusen kokoinen lentävä torakka, joka lensi suoraan päin naamaa. Hyi. Kätkö olikin rakennuksen alla. Siellä ei ollut onneksi faunaa. Saarella on taolaisen naisjumalatar Ma-Tsun temppeli. Hän on merenkäyjien ja kalastajien suojelija. Kantonilaisessa kulttuurissa on vähän samoja piirteitä kun okinawalaisessa samojen juurien takia. Käytiin myös Cheung Chao saarella, joka on pikkasen vilkkaampi saari. Seisoimme laiturilla ja ihastelimme saaristonäkymiä kun poliisilaiva toi käsiraudoissa kymmenisen etelä-aasialaisen näköistä miestä, jotka marssitettiin kaupunkia kohti.

Käväistiin myös metrolla Kiina-properin puolella Shenzhenissä. Viisumit saatiin nopeasti rajalla pulittamalla noin 25 euroa per läpyskä ja käymällä kolmella eri luukulla. Matkatavarat skannattiin aina metroasemilla. T. löysi muutaman geokätkön Deng Xiaopingin patsaan läheltä Lotus-puistossa. Jostain syystä luurissa kartat olivat siirtyneet puolella kilometrillä, mutta onneksi tajuttiin että kätköjen GPS koordinaatit edelleen pätivät. The great firewall esti T:n pääsyn facebookiin. Meitä tuijotettiin ja meille naurettiin kun oltiin hikisiä. Kaupunki näytti vähän keinotekoiselta materialistiselta kulissilta. Pikkasen löytyi myös triviaaleja suunnitteluvirheitä: isot kävelykadut päättyivät tyhjään ja uudenkiiltäviä sisäänkäyntejä metroasemille oli sulki. Kiinan korkeinta pilvenpiirtäjää rakennettiin keskustassa. Televisiossa kypäriin ja työmaa-asuihin pukeutunut kuoro lauloi kuinka kaupunkiin oli tullut niin monta tehdasrakennusta ja kuinka heillä on koti-ikävä kun he joutuvat tekemään pitkää päivää rakennuksilla kaukana kotoa.

Tässä kuussa on myös fillaroitu kovasti. Käytiin Arakawan fillarireitillä Kasai Rinkai -puistossa, yht. 75 km. Tällä kertaa oli niin kova vastatuuli, että oli aika uuvuttavaa. Kävin myös naapurien ja Tokion fillariklubin kanssa Saitaman vuorilla. Tämä oli vain 55 kilsaa mutta noin 900 m nousuja. Mun teräsrunkoinen retkifiets ei ole kovin kätevä tämänlaisessa toiminnassa ja mulla on pikkasen haaveena hankkia nopea kevyt fillari jossain kohtaa.

Light and dark.

The Light and the Dark.

Matkalla Lamman saarelle. T. elementissään.

Matkalla Lamman saarelle. T. elementissään: vene & meri.

Roots.

Roots. Lamma island.

Cheung Chao 長洲 eli pitkä saari.

Cheung Chao 長洲 eli pitkä saari.

Pajavasara paukkui.

Pajavasara paukkuu.

Mikään ei jaa mielipiteitä niin paljon kun durian hedelmä (ehkä jopa enemmän kuin japanilainen nattō). Toisten mielestä tuoksu on miellyttävän makea. Toisten mielestä hedelmä haisee kuin rankkitynnyri. Käveltiin hedelmien ohi marketissa ja T. yllytti nuuhkaisemaan kunnolla. Olin pyörtyä. Hedelmä on kielletty useissa hotelleissa ja kulkuvälineissä koska sitä hajua ei saa kuulemma pois millään.

Mikään ei jaa mielipiteitä niin paljon kun durian-hedelmä (ehkä jopa enemmän kuin japanilainen nattō). Toisten mielestä tuoksu on miellyttävän makea. Toisten mielestä hedelmä haisee kuin rankkitynnyri. Käveltiin hedelmien ohi marketissa ja T. yllytti nuuhkaisemaan kunnolla. Olin pyörtyä. Hedelmä on kielletty useissa hotelleissa ja kulkuvälineissä koska sitä hajua ei saa kuulemma pois millään.

Sakon uhalla.

Sakon uhalla.

Etsittiin vietnamilaista ruokaa. Löydettiin sivukadulta Pearl joka vaikutti autenttiselta. Pikkasen shabby ja tyly palvelu. Katkaravut olivat aivan hirveän hyviä. Kehuin henkilökunnalle ja he autenttiseen tapaan vastasivat vaan että

Etsittiin vietnamilaista ruokaa. Löydettiin sivukadulta Pearl joka vaikutti autenttiselta. Pikkasen shabby ja tyly palvelu. Katkaravut olivat aivan hirveän hyviä. Annoin kehuja henkilökunnalle ja autenttiseen tapaan he vastasivat vaan että ”pah!”.

T. tutkii kalamarkettia (wet market). Kalat ja ravut räpiköivät altaissa.

T. tutkii kalamarkettia (wet market) Hung Homin lähellä.

Shenzhen. It's a silly place.

Shenzhen. It’s a silly place.

Deng Xiao Ping kävelee voitokkaasti.

Deng Xiaoping kävelee Shenzhenin Lotus-puistossa ryhdikkäästi kohti voittoa.

Taatusti tuoretta.

Taatusti tuoretta.

Fillarikeikka Saitaman vuorilla Tokyo Cycling Clubin kanssa. Mahtavia nousuja.

Fillarikeikka Saitaman vuorilla Tokyo Cycling Clubin kanssa. Mahtavia nousuja.

Fietsiporukan kanssa tauko Hana-pizzassa.

Fietsiporukka tauolla Hana-pizzassa.

4 responses to “Honkkari

  1. Kiitos mahtavasta kertomuksesta. Paljon olette kokeneet siellä Hong Kongissa. Ihania kuvia, kokemuksen rikas matka teille.

  2. Työkaveri toi durian-karkkeja. Ei viipynyt pitkään suussa. Eroteltiin ne sitten muista karkeista ja mietittiin, osiko liian julmaa tyrkätä ne yhdelle k-päälle. Oli se lopulta. Työrauha parempi. Laitettiin roskiin.

  3. Kiitokset mielenkiintoisesta raportista!
    Kuinka suosittua pyöräily (lenkkimielessä) Japanissa muuten on?
    Srilankalainen ystäväni sanoi, että durian haisee ihan järkyttävälle mutta maistuu hyvälle.

  4. Durian vaatii varmaan jonkun geeni(virhee)n samoin kun nattō. Fillaroijia näkee kyllä aika paljon täällä. Tokion alue on tietenkin haastava kun on niin ahdas mutta Arakawan varsi on kiva ja fillarin voi ottaa junaan kun sen pistää kassiin (rinko-fukuro).

Kommentointi on suljettu.