Hoppu

Ressi vaivaa. Pomo hoputtaa töissä ja mä hoputan yhteistyökumppaneita (mutta en niin kovin menestyksellisesti). Sitten tietenkin konferenssi iski tälle viikolle. Käyn kotona nukkumassa mutta matkustamista tulee 4 tuntia päivässä. Kesken konfen eräs toinen yhteistyökumppani Kobesta mailasi, että heippa olenkin juuri Tokiossa pari päivää, koska nähdään. Täytynee sit lintsata puoli päivää siitä konfesta. Ehkä pitäisi järjestää aikaa tehdä töitäkin koska seuraava konfe on sitten kahden viikon päästä. Viikonloppuisin mä nysvään joululahjoja ja ollaan kestitty naapureitakin. Huonot kelit ovat tähdänneet sopivasti viikonloppuihin. Basilikat näyttävät olevan tältä vuodelta aika finiitto, mutta chilit puskevat vielä satoa.

Käydään näköjään kerran vuodessa elokuvissa. Tänä vuonna oli vuorossa Everest, joka kertoo vuoden 1996 katastrofista. Yllättävä lumimyrsky toi mukanaan kovat tuulet ja laski ilman muutenkin matalaa happitasoa. 8 kiipeilijää kuoli. Tapauksesta on kirjoitettu pino kirjoja ja analyysejä, mm. Jon Krakauerin ja Anatoli Boukreevin versiot asiasta, joten ei ollut jännitystä siitä miten juoni kulkee. Katastrofiin vaikutti yksityisten kiipeilyfirmojen kilpailu jonka takia vuorella oli ruuhkaa ja oppaat tekivät huonoja päätöksiä jotta mahdollisimman moni asiakas pääsisi huipulle. Mietittiin mitä kaikkea tapahtuukaan yksityisen avaruusmatkailun kohta alkaessa kun firmojen voitot ja onnistumisprosentit ovat toisessa vaakakuppissa ja turvallisuusratkaisut toisessa.

Kuvaus oli jostain syystä suhteellisen lättänää ja vuorten tilan tuntua ei ollut 3D laseistakaan huolimatta. Se oli kyllä toisaalta realistisesti esillä että Everestillä ei ole mitään tekemistä adrenaliinipiikkien kanssa. Kaikki tapahtuu erittäin hitaasti 8000 metrin korkeudessa. Liikutaan hitaasti, puhutaan hitaasti, ajatellaan hitaasti, kuollaan hitaasti. Elokuva keskittyi Rob Hallin kohtaloon kuten odottaa saattoi, mutta Yasuko Namban tarina on näin jälkikäteen ajateltuna ehkä surullisin. Hän oli 47-vuotias pieni mutta sisukas tokiolainen office lady, josta ei paljon tiedetty osin kielimuurin takia. Kun myrsky iski hän oli muiden matkassa, mutta häntä ei autetta koska muut olettivat hänen olevan jo avun ulottumattomissa. Yön aikana oppaat raahasivat useita asiakkaita teltoille ja aamulla kuolleeksi oletettu Beck Weatherskin käveli omin jaloin leirille, mutta Namba kuoli hypotermiaan yksin ja hylättynä noin 200 metrin päässä teltoista.

 

One response to “Hoppu

  1. Kiirettä pitää! Lähdemme reissuun aamulla, takaisin sunnuntaina. Sateita ja kylmää luvassa!

Kommentointi on suljettu.