Okinawa

Maaliskuu oli täynnä kaikenlaista. Kaikkea kivaa, hyödyllistä, ihmeellistä, rankkaa, ikävää, puuduttavaa, hiljaista ja rauhaisaa ja sitten myös viime hetken paniikkia etc. Neljä konferenssia, kolme puhetta, vanhojen ystävien ja kollegoiden kanssa jutustelua, kangastusten saari, meren eläimiä, korallia, kauniita ja myrkyllisiä eläimiä, lämmintä kevätsäätä, kylmää pohjoistuulta, lenkkeilyä auringon noustessa ja paljon muuta. Iho paloi jo kerran. Muutama ihmekin tapahtui.

Kolme yötä San Antoniossa, sitten viikko Okinawalla, sitten viikko Berliinissä ja vielä muutama päivä Waseda yliopistolla. Ja nyt alkaa olla taas se aika vuodesta. Sakurat! Kivaa köllötellä kirsikankukkien alla kun viimein kelit ovat lämpenemässä. Siitä dokauspuolesta en nyt ole niin kiinnostunut. Keskustelin Yokohamalaisen kollegan kanssa siitä, kuinka japanilaiset opiskelijat prujaavat oikein urakalla harjoitustöitään ja vielä vaivautumatta peittämään jälkiään sen kummemmin. Vime vuoden O-kata keissi ei tunnu enää ollenkaan hämmästyttävältä.

IMG_20150330_122225

Sakura 桜

Several sinister space ships.

Several sinister space ships.

Terveysprobleemieni syy näyttää olevan Varicella viruksen aiheuttama krooninen infektio. Harvinainen juttu muttei ennenkuulumaton. Jostain syystä mun enimmäkseen immuunikompetentti elimistö ei selviä siitä ja antiviraalien pitkäaikaiskäytössä on riskinsä.

Nantai-san volcano and lake Chuzenji in early spring. 男体山と中禅寺湖。

Nantai-san volcano and lake Chuzenji in early spring. 男体山と中禅寺湖。

Okinawan luonto on kaunista. Kävimme kahlaamassa Maedan niemen koralleilla laskuveden aikaan ja ihmettelimme mitä kaikkia eläimiä onkaan olemassa. T nosti erään kotilon jossa oli jännä kuviointi. Osoittautui myöhemmin, että se on Okinawan myrkyllisin eläin.

Okinawan konfessa kävi sillä tavalla, että mun posteri oli vastapäätä konfen ainoaa akupunktio-huuhaa-posteria. Yleensä tämän kaltaiset tapaukset raakataan pois vertaisarvioinnissa, mutta joskus tapahtuu vähän lipsahduksia. Niin voi käydä kelle vaan!

Muutama geokätkö tuli haettua T:n kanssa. Aasian vanhin kätkö löytyi rannikolta Onnan läheltä. Siinä piti abseilaa köydellä alas rinnettä vesirajaan. Korallikivet ovat rannikolla veitsenteräviä ja ne olivat hiertäneet köyden kiinnityskohdastaan melkeen poikki. Tuli pieni hirvitys kun haluaisin pitää abseilionnettomuuksien määrän siinä yhdessä.

Kävimme M:n kotona Okinawan Miyagi saarella. Keitimme pinaattikeittoa S-sanin avotulella ja juttelimme. On jotain maagista käydä keskellä yötä kuumassa kylvyssä ulkona tähtitaivaan alla ilman valosaasteita. Kuu loimusi kukkulan takana. Kauempana kuului hevon hirnahtelua. T tekee upeaa valokuvasarjaa saaresta. Hienoa kuulla siitä kuinka saaresta on tullut M:lle koti. Siitä paikasta jotenkin huokui se fiilis. Sitten piti lähteä bilikalla ajaan takaisin konferenssiin. Saari katosi taustapeilissä kaukaisuuteen.

Low tide in cape Maeda. 低潮、真栄田岬。

Low tide in cape Maeda. 低潮、真栄田岬。

Käytiin Okinawan Churaumi akvaariossa, joka on valtava. Mukavaa istua juomien äärellä kahvilassa ja katsoa kuinka rauskut uivat elegantisti ohitse.

Tulin Berliinistä viime viikolla poijes väsyneenä ja raahasin laukkuani kotipihan lähellä jetlägistä pöpperöisenä. Eräs japanilainen tuli puhumaan minulle. Meni erinäinen hetki ennen kuin tajusin, että se olikin viereisessä talossa asuva ystävämme. Okei, tavallaan pieni muodonmuutos oli tapahtunut, mutta mun aivot tarjosivat vain error-failia tunnistuksessa. Traumoja tapaus ei kuulemma aiheuttanut vaan lähinnä hilpeyttä, mutta aika noloa kuitenkin. Minkäs teet kun aivot ei vaan yhdistä.

Coral fish.

Coral fish.

Sea hares (aplysiomorpha) near cape Maeda. アメフラシ

Sea hares (aplysiomorpha) near cape Maeda. アメフラシ

T. exploring corals of cape Maeda.

T. exploring corals of cape Maeda.

Valashai Okinawan Churaumi akvaariossa. 美ら海水族館、沖縄。

Whale shark in Okinawa Churaumi aquarium. 美ら海水族館、沖縄。

Korallisaari.

Windy coral island.

Looks like somebody cut the coral with a saw.

Looks like somebody cut the coral with a saw.

Early morning run in Berlin 6 am. I would not do this without jetlag.

Early morning run in Berlin 6 am. I would not do this without jetlag.

Keskitalvi

Kylpy +43 astetta, ulkoilma -5 astetta.

Zao onsen, Yamagata. Kylpy +43 astetta, ulkoilma -5 astetta.

Jääpeikkojen armeija ylämailla.

Jääpeikkojen armeija ylämailla.

Jizo-parka lumeen hautautuneena.

Jizo-parka lumeen hautautuneena.

4 metrii lunta tullu tähän mennessä kaudella.

4 metrii lunta tullu tähän mennessä kaudella.

IMG_20150119_143425

Pitäis varmaa kolaa lumet katolta.

Senseit hiihtää.

Senseit hiihtää.

Zao onsen, Yamagata. Paikka saa pikkasen lunta talvella.

Pyhättö taitaa olla sulki.

Matcha latte lounaan jälkeen. Tää on kuulemma jotenkin suosiossa Suomessa. Tässä Meijin purkkiversio asiasta.

Matcha latte lounaan jälkeen. Tää on kuulemma jotenkin muodissa Suomessa. Tässä Meijin purkkiversio asiasta.

Fuji möllöttää illalla. Kuvattu naapuritalon katolta.

Fuji möllöttää illalla. Kuvattu naapuritalon katolta.

T:n habanero tekee satoa täysin out-of-control keskellä talvea.

T:n habanero tekee satoa täysin out-of-control  keskellä talvea.

Photos : Tokyo, Zao, Gunma

"Wind wind ramen"

”Tuuli tuuli raamen”

"FamilyMarket - booze and tobacco"

”Perhemarketti – viinaa ja tupakkaa”

Prof. G järkkäsi pienen työpajan Yamagatan Zaossa lokakuun alussa ja menin sinne esittelemään tuoreita tuloksia. T. oli myös mukana ja ulkoiluaktiviteeteille oli varattu yksi päivä. Esitykseni sai lämpimän vastaanoton, mutta kysyttiin myös, että onko teoriaa testattu kokeissa. Piti vaan sanoa, että oottakaa vielä hetki please stand by. Zaon kylässä oli aika hiljaista kun talvisesonki ei ollut vielä alkanut. Vaikka japanilaiset arvostavat syksyn värejä talven hiihtokausi tuo täälläkin suurimman osan tuloista ja loppu aika on hiljaiseloa.

Lähtöpäivän aamu oli vähän jännittävä koska taifuuni oli saapunut ja piiskasi taivaalta kunnolla vettä. Onneksi vain jotkut junalinjat olivat sulki, myöhästymisiä oli vähän ja luotijuna saapui Yamagataan minuutilleen aikataulussaan. Toiset eivät olleet ihan niin onnekkaita ja Nagoyasta tulevat joutuivat perumaan keikan koska maanvyöry sulki heidän linjansa. Vaikka Japanin eteläiset osat saavat taifuuneista usein kovan hyökytyksen Tokio on kuitenkin jo niin paljon pohjoisemmassa, että myrskyt menettävät pahimman voimansa kylmempien vesien päällä ja saapuvat näille nurkille yleensä kovan syysmyrskyn tuntuisina. Joten siitä ei tarvi ressaa siellä Suomessa.

Fysiikan nobelit jaettiin työpajan aikana ja kemuissa kerrottiin illalla asiaan liittyviä anekdootteja ja esiteltiin omat veikkaukset. Minkälaista on sitten hyvä fysiikka? Merkittävät sovellukset vai ajatusrakenteita ja paradigmoja muuttava teoria? Toisin kuin yleensä ajatellaan en ole nörtti vaan onneton romantikko, joten antaisin parhaat palkinnot eleganteimmille, kauneimmille ja ymmärrystä lisääville teorioille. Prof. G:n mielestä tämä on vain turhaa haihattelua ja hänen suhtautumisensa oli enemmän pragmaattisempi eli vähän kuten Mermin asian kiteytti ”shut up and calculate”. Kaikkien mielestä palkinto meni toki oikeaan osoitteeseen. Junasta jäänyt Nagoyan jengi pääsikin ehkä bileisiin.

Fysiikan lomassa käytiin Zao tulivuorella vaeltamassa kraaterijärven ympäri prof. G oppaana. Hilpeä retkikuntamme pääsi rikinkatkuiselta vuorelta ilman suurempia kommervenkkeja vaikka oppaamme unohti mainita, että lenkki menee periaatteessa suljetulla alueella. Illalla lihaksia pystyi vähän murentamaan kuumissa kylvyissä. Vähän myöhemmin luimme uutisista, että herätimme näköjään nukkuvan pedon, koska seuraavana päivänä Zao jyrähti ja vuorella rekisteröitiin maanjäristyksiä ja mahdollisesti magman liikkeiden aiheuttamaa värinää. Kraaterijärvi vaihtoi hetkeksi väriään valkoiseksi. Viimeksi näin on tapahtunut pienen purkauksen yhteydessä vuonna 1940.

Zaon jälkeen Gunmassa oli vielä yksi kahden päivän pituinen tutkimuslaitoksen sisäinen kokous. Ohjelma oli jostain syystä laitettu niin tiukaksi, että ei ollut oikein aikaa laittaa nokkaa ulos pimeästä konferenssisalista vaikka ulkona oli hieno keli ja mukavan näköiset vuoret. Piti poiketa tavoistani ja herätä aamulla kukon laulun aikaan niin pääsin vähän juokseen poluilla. 14 km lenkin ja 700 m nousujen jälkeen jaksaa kummasti keskittyä huonoihinkin puheisiin.

Autumn colours in Zao, in Japanese it's kōyō ( 紅葉 ) crimson coloured leaves

Ruska Zaossa – japaniksi kōyō ( 紅葉 ) eli verenpunaiset lehdet.

Okama crater lake in Zao also called 5-color pond 五色沼

Okama kraaterijärvi.

Our fellowship of the condensed matter physics at the rim of Okama crater. The wall is overhanging.

Hilpeä saattueemme kraaterin reunalla. Reuna killuu tyhjän päällä. Prof. G, T., Joe, N.-san.

Okama crater lake in Mt Zao volcano at 1550 m altitude

Okama kraaterijärvi Zao tulivuorella 1550 m korkeudessa – panorama

Post-hike onsen.

Vaelluksen jälkeen kuumassa kylvyssä. Parasta. Yleinen kylpylä Zaon keskustassa maksoi muutaman rovon (200 jeniä).

Early morning trail run in Gunma.

Juoksulenkki vuorilla Gunmassa varhain aamulla.

Autumn colours in Zao  early October

Syksyn värejä vuorilla Zaossa, lokakuun alku

Linnansaari

Huomasin, että kesä on loppumassa ja mun kesälomasaldo oli vielä plussan puolella. Deadline kesäloman käytölle syyskuun loppu (vuosiloma on täällä erikseen). Otin keskellä viikkoa päivän lomaa ja ehdotin T:lle, että mennäänkö vaikka katsoon merta. T bongasi kartasta Miuran niemimaan kärjestä Jōgashiman (城ヶ島) eli Linnansaaren. Sinne ei ole pitkä matka, mutta koska nopeaa junalinjaa ei ole matkaan meni Nerimasta noin kolme tuntia junissa ja bussissa.

Mutta oli kyllä sen arvoista. Kaunis saaris ja rannat vulkaanista kiveä. Matalikot olivat täynnä kaikkea meren elävää: kummallisia kaloja, kotiloita, rapuja ja merivuokkoja. Haukat partioivat taivaalla kuten aina. Saari on ehkä saanut nimensä eteläpuolen muurimaisista jyrkistä rantakallioista tai ehkä saarella on joskus ollut joku linna, ei tiedä..

Jōgashiman jrantakalliot

Jōgashiman rantakalliot

Paikan erikoisruoka oli maguro, tonnikalamutta laittoivatkin kaikki mestat kiinni kun tultiin auringon laskiessa pois rannalta. Eräs kaffilanpitäjä innostui puhumaan kanssamme. Kyseli minkälaista on Suomessa ja näytti meille (ehkä itsetehtyä) listaa sadasta maailman parhaasta elokuvasta. Meni joskus vähän arvauksen puolelle japanilaisten nimien lukeminen ja tulkinta, mutta sijalla 10. oli Kaurismäen Tulitikkutehtaan tyttö (マッチ工場の少女). Bussimme tuli ja jouduimme hyvästelemään sedän. Pikkasen harmitti kun ei vielä osata jutella kovin korkealentoisesti japanilaisten kanssa.

Majakki

Majakki

Eteläranta

Eteläranta

Tänään 3.10. on kesän viimeinen päivä. ”Voimakas matalan alue” (lue : taifuuni) puskee lämmintä ilmaa etelästä. +31C ja lafkan uima-allas oli käytössä ulkona. Mutta ilo loppunee lyhyeen. Tämä taifuuni #18 Phanfone näyttää saavuttavan Tokion 3 päivän päästä. Ennusteissa se on voimakkain tänä vuonna Tokion suunnalla ja juuri sinä päivänä pitäisi matkustaa Yamagataan. Toivottavasti junat kulkevat.

Dallailin kampuksella eilen ja hain tulosteita printteriltä kun huomasin pihalla jotain häppeninkiä. Vakavailmeistä tutkijaporukkaa ja johtoporrasta oli paljon koolla. Liityin joukkoon. Osoittautui, että kyseessä oli muistotilaisuus lafkan eläimille jotka olivat tieteen takia joutuneet uhratuiksi. Puheita pidettiin, kumarrettiin, hetken hiljaisuus. Muistomerkille kannettiin kukkapuskia, kaksi hedelmävatia ja tietenkin lasi vettä. Kukin sai vuorollaan viedä ruusun ja sitten kaikki hajaantuivat tahoilleen.

Ontaken-sanin katastrofin takia Naturessa ehdotetaan muutamaa parannusta turvajärjestelmiin. Yksi näistä on varhainen varoitusjärjestelmä joka laittaa automaattisesti lähistöllä oleviin luureihin viestin kun purkaus näyttää todennäköiseltä. Tämänkaltainen järjestelmä on jo maanjäristysten kohdalla. Ympäri Japania oleva mittariverkosto rekisteröi järistysten P-aallot ja joskus tieto lähenevästä järistyksestä ehtii luuriin jopa ennen kuin aalto ehtii kohdalle. Valitettavasti varoitusjärjestelmät eivät aina takaa turvallisuutta. Ontake-sanin kohdalla purkautumisesta kielivä maan värinä alkoi vasta 11 minuuttia ennen räjähdystä. Siinä ajassa ei kerkeä vuorelta alas, mutta ehkä ihmishenkiä olisi säästynyt.

Tällästä tällä kertaa.

Ontake-san

Tulivuori Ontake-sanin purkauksen uhriluku näyttää nousevan päälle kolmenkymmenen. Kyseessä oli laavan höyrystämän pohjaveden räjähdyksenomainen purkaus, joka lennätti tulivuoren laen ilmaan kuin korkin pullosta. Satelliittikuvissa näkyy, että uusi kraateri on muodostunut vuorelle. Tämä on ensimmäinen kerta yli 20 vuoteen kun tulivuoren purkaus on suoraan vaatinut uhreja Japanissa. Huonoa onnea oli se, että kelit olivat hyvät retkeilylle, oli keskipäivä eikä tulivuori antanut seismologeille mitään etukäteisvaroitusta. Ainoa onni onnettomuudessa oli se, että kyseessä ei ollut magman suora purkaus. Siinä tapauksessa purkauspilven alle joutuneet kännykällä tapahtuman dokumentoineet henkilöt olisivat kaikki vain palaneet karralle. Purkauskaasut eivät tämän takia olleet myöskään tolkuttoman myrkyllisiä. Islannissa purkautuu tällä hetkellä tulivuori, jonka purkauskaasut sisältävät niin paljon rikkiä että yksikin henkäys tappaa.

Japanissa tulivuoria riittää. Pekästään Honshulla on 47 enemmän tai vähemmän aktiivista tulivuorta. Näitä kaikkia tarkkaillaan jatkuvasti ja jos jotain merkillistä ilmenee seismografeissa niin vuori laitetaan sulki. Mutta aina vuori ei ilmoita purkautumisaikeistaan. Töissä sensei muisti mainita, että Fuji on vanhoissa ennen vuotta 1707 tehdyissä piirroskuvissa vähän symmetrisempi kuin tällä hetkellä. Vuoden 1707 purkaus teki spontaanin symmetriarikon vuorelle. Tämän jälkeen Fuji on pysynyt suhteellisen rauhallisena. Vuonna 2011 oli aika kova 6.2 Richterin järistys vuoren alla, mutta mitään purkausta ei tapahtunut.

Ontake-sanin purkaus ei ole ainoa tälle vuodelle sattunut katastrofi. Kesällä rankkasateiden irrottama maanvyöry jyräsi asuinalueen tasaksi Hiroshimassa ja yli 70 menetti henkensä.

Mekin saatii taas pieni muistutus siitä, ettei asuta enää kuin Strömsössä kun Tokion alueella koettiin reilu viikko sitten voimakkain maanjäristys sitten vuoden 2011 Sendain maanjäristyksen. Meillä ei onneksi mennyt kuin pöytä nurin kotona, mutta T. oli vähän paniikissa. Ollaan muutettu 1. kerroksesta 3. kerrokseen, joten järistykset tuntuvat paljon kovemmilta. Tämä episodi tosin osoitti, että ei osata vielä käyttäytyä oikein järistyksen sattuessa. Selkärangassa ei ole, että ulos ei kannata rynnätä järistyksen aikana, joka voi kestää useita minuutteja. Olin järistyksen aikana töissä ja Rikenin päärakennus tuntuu olevan jotenkin vaimennettu, koska aika pehmeeltä tuntui reilu viikko sitten. Kollega oli Sendaissa 5. kerroksessa kun suurjäristys iski 2011 ja oli jo varma, että nyt tuli noutaja. Voin vain kuvitella.

Ehkä tämä rauhaton luonto on jopa aiheuttanut pienen filosofisen eron Japanin ja Euroopan välille. Sanotaan, että länsimaissa tiede eteni koska haluttiin valjastaa luonto, mutta Japanissa haluttiin pikemminkin elää luonnon kanssa sopusoinnussa. Luonto muuttuu ja mullistuu täällä, sille ei voi mitään. Kaikkea ei voi kontrolloida. Eli tämä shōganai asenne, eli minkä sille mahtaa. Ainoa keino on elää luonnonvoimien kanssa ja ymmärtää myötätuntoisesti, että ontake-sanit voi käydä kelle vaan.

Nasu

(Ei se possu – Nasu on tulivuori ja kuumat lähteet Japanissa noin 150 km Tokiosta pohjoiseen.)

Oli taas tuollainen fyysikoiden kokoontumisajo torstaina-lauantaina. Tarkoituksena oli puhua fysiikkaa sekä konfesalissa että rikinhajuisissa kuumissa lähteissä – ja siinä sivussa harrastaa jotain sijaistoimintoja. The same procedure as always. Professorissenseit olivat taitavasti varmistaneet sponssauksen konfepaikan varaukseen, mutta omasta budjetista piti pulittaa matkat ja majoitukset. Oli todella hyödyllinen keikka ja Sendain yliopiston jatko-opiskelijan kanssa päästiin eteenpäin kokeiden suunnittelussa. Hän näytti vähän suttuisia elektronimikroskooppikuvia uusista sampleista, mutta ne näyttivät lupaavilta. Yksi iltapäivä oli pyhitetty kulttuuriaktiviteeteille. Jotkut menivät rentoutumaan läheiselle lammelle ja narrasivat istutettuja kaloja. Laittoivat syötiksi ikuraa ja kiskoivat sitten kolmisenkymmentä vonkaletta ylös. Mä valitsin sen sijaan vuorilenkin Nasuun kuuluville tulivuorille Asahi-dake (朝日岳 – aamuauringon vuori, 1896 m) ja Chausu-dake (茶臼岳 – teemyllyvuori, 1915 m). Ylhäällä oli hienot näkymät, rikinkatkuisia höyryjä ja aika tuima tuuli. Alkaa syksy jo väijymään kulman takana. Olin tullut alas vuorelta ja hölkkäsin tietä alas hotellille päin illan jo alkaessa hämärtyä kun hilpeät kalastajat pysähtyivät pikkubussin kanssa kohdalle ja kysyivät nauraen, että kelpaisko kyyti kun näytin vähän väsyltä. Aattelin, että no jos tän kerran nyt sit kun kerran aurinko on menossa mailleen. 20 km riittänee yhdelle päivälle.

Tulivuori päästää vähän painetta.

Mt. Chausu höyryää.

Olen kehittänyt jo tietyt tavat näiden trailrunningujen kanssa. Sanoisinko jopa että japanilaisen katan. Sääntö nro 1 : juostaan täysillä mutta intervallein ja suhteellisen kevyillä kengillä, ei vaelluskenkiä. Kepit eivät ole välttämättömiä, mutta auttavat ehkä pikkasen jyrkällä polulla. Varaan 0.5 l nestettä per tunti. Nro 2 : kävellään jos lähistöllä on jyrkkää pudotusta tai alusta on kivikkoinen. Nro 3 : ei juosta alamäkeen, paitsi jos jyrkkyys on hyvin loiva. Alamäkeen juoksemisella kunto ei parane, vauhti kasvaa äkkiä liian kovaksi ja pysähtyminen on vaikeata. Lihaskrapula eli DOMS on taattu. Kello ja gps kannattaa pysäyttää jo huipulla ettei tule turhia houkutuksia. Jos köysirata löytyy niin alas vaan kaapelilla. Ei ole noloa. Tällä reseptillä välttää hyvin nyrjähtäneet nilkat ja kivi-ihottuman eikä jaksu lopu ennen iltaa. Huom. vaikka legendan mukaan Fuji-san on täynnä juoma-automaageja näillä vähemmän turisteimmilla vuorilla niitä ei löydy parkkipaikan jälkeen. Omat pullot mukaan.

Menomatka.

Menomatka.

Jizot vahtivat reittiä.

Jizot toivottavat tervetulleeksi tulivuorelle.

Mt. Asahi

Vähän ruosteisen värinen Mt. Asahi.

Mt. Chausu

Mt. Chausun huipulla.