Juoksemisesta, osa N!

Juokseminen on kummallista toimintaa nykypäivänä kun ruoka ei enää koeta pötkiä pakoon. Ja viestit sotamenestyksestä voi toimittaa perille spostitse. Vielä astetta hullumpaa toimintaa on taas juoksemisen yhdistäminen kiipeilyyn. Kiipeily lisää lihasmassaa, paino nousee ja koeta sit siinä kasvattaa aerobista kuntoa niin, että kompensoit tuon lisääntyneen massan. Vähän kuin nollasummapeliä. Kaikesta huolimatta hiukan on viimeaikoina ollut edistystäkin. Alle tunnin lenkeillä nopeudet ovat noin 12 km/h tasasella ja vähän hitaampaa ylämäkeen. Ylämäkeen puskeminen nyt kun lämpötilat ovat tuossa kolmenkymmenen pinnassa on hikistä hommaa, mutta fiilikset ovat hyviä lenkin jälkeen.

Eilen tein sen normaalin fillarilenkin: 35 kilometrin matkan tois puolelle Tonavaa ja takas. Reitti on tarkkaan optimoitu kulkemaan viiden jyrkän ylämäen kautta. Nousumetrejä yhteensä 550. Tuolla mun vanhalla ruosteisella retkipyörällä siihen menee noin puolitoista tuntia. V. nauroi mun Nishikille ja kieltämättä se on nähnyt parhaimmat päivänsä. Sillä on sotkettu jo arviolta jotain 30 tkm (mittari levisi jo 14 tkm kohdalla) eikä siinä ylipäätänsä taida olla muuta alkuperäistä osaa jäljellä kuin repaleinen satula. Alkaa jo vähän olla haaveena kunnon kapeerenkainen, kippurasarvinen menopeli, mutta laadukas vehje pistäisi kyllä tilin risaiseksi.

Eilinen reitti löytyy Nuukian Sportstracker-palvelusta. Vauhtiprofiili on varsinkin aika hupaisa. Tuo palvelu on mukava kun sillä voi uppaa suoraan luurista reitin (sillo kun sen jaksan tehä), mutta eihän sitä kukaan muu oikein käytä. En sitten tiedä näistä muistakaan palveluista (dailymile on vähän hankala ku syö vaan gpx:ää), ei taida olla vielä mitään sellaista kätevää treenausfacebuukia jota kaikki käyttäisivät.